Tässä etnologian alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten merimiesten minuuden ja itseymmärryksen ilmenemistä rahtia kuljettavien höyrylaivojen työyhteisöissä. Keskeistä siinä on merimiehenä valtamerilaivalla työskentelevän yksilön kokemus omasta minuudestaan ja se, kuinka hän ymmärtää itsensä. Tutkimuksessa kuvatut tapahtumat ajoittuvat vuosien 1910 ja 1955 välille.

Tutkimusaihetta lähestytään fenomenologisen ajattelun näkökulmasta. Siinä keskeistä on ajatus toimivan yksilösubjektin ruumiillisuudesta ja laajemmin inhimillisestä olemassaolosta ja sen merkityksestä. Analyyttisinä työvälineinä ovat identifikaation ja orientaation käsiteet. Identifikaation käsitteen avulla selvitetään merimiesten samaistumisia toisiin ihmisiin sekä ammatillisiin ryhmiin. Lisäksi tarkastellaan ryhmään identifioitumisen kokemusta, johon liittyy myös tunteiden ja affektien näkyvyys ja johonkin ryhmään kuulumisen tunne. Usein identifioituminen tapahtuu erottautumisen kautta. Orientaation käsitteen avulla käsitellään kokemuksen suuntautumista erilaisiin kohteisiin, ja syvennetään toisinaan vähäeleisesti ilmaistujen asioiden merkityksiä. Samalla tulee esiin kokemuksen subjektiivisuus ja sen myötä kokemus eletystä merimieheydestä

Merimiesten identiteetit ilmenevät työn ja tekemisen kautta. Ne ovat usein lähes huomaamattomia ja ilmenevät satunnaisesti erilaisissa tilanteissa. Ne tulevat esiin myös sisäisissä, subjektiivisissa kokemuksissa ja tunnetiloissa. Ruumiilliset, eri aistein koetut asiat tuovat ne esiin elettyjen kokemusten tilanteisuuden kautta ja samalla ilmenee myös se, kuinka ruumis vastustaa esimerkiksi laivassa lämmittäjänä työskentelevän identiteettiä. Yksilöiden kokemukset paljastavat myös työelämän todellisuuden kokemisen ja hahmottumisen kahdella, toisistaan poikkeavalla tavalla.

.