Artikkelissa tarkastellaan, millä tavoin musiikki voi toimia filosofian tapaan olemassaolon peruskysymyksiä hahmottavana käytäntönä. Musiikin filosofisesta roolista hahmotetaan lukuisia historiallisia esimerkkejä. Erityisesti pohditaan sitä, kuinka musiikki voi toimia nykypäivän ympäristökriisien filosofisen ymmärtämisen välineenä. Esimerkkeinä analysoidaan John Luther Adamsin, Kaija Saariahon ja New Risen Throne -yhtyeen musiikkia. Filosofisesti artikkeli ankkuroituu jälkifenomenologiseen ajatteluun. Artikkleissa esitetään, että musiikki voi toimia filosofian käsitteellistävän otteen rinnalla kokemuksen ja merkityksen eri ulottuvuuksien kattavampaa ymmärtämistä edesauttavana käytäntönä, millä on erityistä merkitystä massiivisten, vaikeasti hahmotettavien ilmiöiden, kuten ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat, kulttuurisessa ja kokemuksellisessa käsittelyssä.