Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on tarkastella sosiaalista raportointia osana rakenteellista sosiaalityötä Turun kaupungissa. Tarkastelussa on Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa kehitetty sosiaalisen raportoinnin menetelmä, jota kutsutaan sosiaalisen raportoinnin työkaluksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet toteutuvat sosiaalisessa raportoinnissa ja minkälaista informaatiota sosiaaliset raportit tarjoavat rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineistona ovat Turun kaupungissa vuosina 2018–2021 tuotetut sosiaaliset raportit (73 kpl). Aineiston raportit ovat Turun kaupungin sosiaalialan työntekijöiden tekemiä ja ne on tuotettu sosiaalisen raportoinnin työkalun välityksellä. Raporttiaineiston analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jonka taustateoriana toimii Pohjolan (2011) teoria rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueista.

Tutkimustulokset osoittavat sosiaalisen raportoinnin toteuttavan jokaista Pohjolan (2011) rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueista eli tietotyötä, strategiatyötä, inkluusiotyötä ja oikeudenmukaisuustyötä. Tehtäväalueista painottuvat sosiaalisissa raporteissa erityisesti tieto- ja strategiatyö. Raportit tarjoavat monipuolista informaatiota perustuen työntekijöiden kokemustietoon sosiaalityön asiakastyöstä. Raporteista on mahdollista saada informaatiota muun muassa paikallistason rakenteellisista epäkohdista, uudenlaisista ratkaisuehdotuksista rakenteellisiin ongelmiin, keinoista vahvistaa osallisuutta ja tavoista edistää sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksia.

Tutkielma osoittaa sosiaalisen raportoinnin työkalun toteuttavan hyvin sosiaalihuoltolain (1301/2014) asettamaa tiedontuotannollista velvoitetta sosiaalityön asiakastyöstä osana rakenteellista sosiaalityötä. Työkalun välityksellä tuotetut sosiaaliset raportit tuovat julkisuuteen aikaisemmin piiloon jääneitä ilmiöitä sosiaalityöstä. Tutkimuksen perusteella rakenteellinen sosiaalityö näyttää suomalaisessa kontekstissa olevan hyvin järjestelmäsidonnaista verrattuna kansainväliseen radikaalipainotteiseen rakenteelliseen sosiaalityöhön. Sosiaalisesta raportoinnista tarvitaan myös lisää tieteellisesti vertaisarvioitua tutkimusta.