Demokratian tilasta huolestuneet ovat puhuneet paluusta maailmansotien jälkeiseen aikaan ja nähneet populismin olevan purkamassa liberaalidemokratiaa rapauttamalla tieteen ja totuuden asemaa. Carl Schmittin ajattelun pohjalta voi kuitenkin esittää, että populismissa ei välttämättä ole kyse totuuden kaihtamisesta, vaan poliittisen päätöksenteon rajojen uudelleen määrittelemisestä.