Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien puheessa tuotettuja kielellisiä ja kulttuurisia eronteon diskursseja ja niiden seurauksia. Erilaisuutta lähestytään sosiaalisen konstruktionismin ja diskurssitutkimuksen lähtökohdista eri tilanteissa eri lailla merkityksellistyvänä, todellisuutta rakentavana ja seurauksia tuottavana käsitteenä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden maahanmuuttotaustaisia lapsia ja nuoria opettaneen opettajan haastattelulitteroinneista, jotka on tuotettu 2009 ja 2010. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin periaattein yhdistäen kielenkäytön tilannetta ja ajankohtaa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Opettajien puheesta konstruoitiin kolme eronteon diskurssia: kategoriadiskurssi, vertailudiskurssi ja asennediskurssi. Erilaisuus sävyttyi omanlaiseksi kussakin diskurssissa. Eri diskurssien kautta maahanmuuttajaksi nimetyn rooliksi asemoitiin joko 1) eksklusiivisesti erilainen, 2) esimerkillinen, samanlainen tai sopeutumaton ulkopuolinen tai 3) alisteinen toinen. Tulosten merkitystä pohditaan koulutuksen, opettajan roolin ja opettajan ammatillisten odotusten konteksteissa. Vaikka eronteon diskurssit ja niiden rakentuminen ovat muotoutuneet tietynlaisiksi tietyssä ajassa, ne voivat auttaa tunnistamaan vastaavanlaisia puhetapoja ja niiden seurauksia myös tänä päivänä.