Tämä artikkeli keskittyy suomalaisiin julkisesti hoidettuihin vaihto-ohjelmiin ja niiden hallintoon, erityisesti opetus- ja ulkoministeriöiden näkökulmasta.8 Kyse on pääosin bilateraalisista ohjelmista, joiden kautta suomalaisia korkeakouluopiskelijoita, tutkijoita ja taiteilijoita lähti ulkomaille ja ulkomaalaisia tuli Suomeen. Näihin kuului kansainvälisten järjestöjen tarjoamia stipendejä sekä Suomen kulttuurisopimusten sanelemia vaihtomuotoja. Artikkeli ei kata kaikkia Suomea koskettaneita vaihto-ohjelmia, mutta otos antaa mahdollisuuden pohtia, miten Suomen viranomaisten suhde vaihtoihin kehittyi aikana, jolloin kansainvälinen liikkuvuus merkittävästi lisääntyi. Artikkeli tarjoaa myös tietoa siitä, miten viranomaiset näkivät Suomen kansainvälisten kulttuurisuhteiden kehityksen tutkitta- vana ajankohtana 1940-luvun lopulta 1970-luvun alkuun.