Seppo Keräsen ja Kari Soverin Lintujen paratiisi -näyttely 1977 oli varhainen värivalokuvien näyttely Suomessa. Luontovalokuvillaan se osallistui ajan ympäristökeskusteluun ja liittyi 1970-luvulla lisääntyneeseen luontovalokuvausharrastukseen. Artikkeli sijoittaa näyttelyn mustavalkoisen ja värillisen valokuvauksen konteksteihin. Huomio kiinnittyy erityisesti värin merkityksellistymisen ja vaikuttamisen tapoihin, joissa teknisillä ja materiaalisilla tekijöillä on osuutensa. Värien yhdistyminen länsimaisessa kulttuurissa tunteisiin ja aistimellisuuteen ei ollut omiaan vahvistamaan värikuvien totuudellisuutta, vaikka värien välittämä informaatio olikin luonnontuntemuksen kannalta tärkeää. Värillisten kuvien mieltyminen realistisiksi teki niistä helposti lähestyttäviä, mikä oli oleellista tavoiteltaessa luonnonsuojelullista vaikuttavuutta. Samalla se toi mukanaan vähempiarvoiseksi mielletyksi populaarikulttuuriksi luokittelemisen vaaran. Luontokuvien tiedollisen, teknisen ja esteettisen tason korostaminen pyrki sijoittamaan luontokuvat ensisijaisesti totuudellisen dokumentaarisuuden piiriin, mutta vaikuttavuus edellytti myös tunteisiin vetoamista.