Sentraalisessa uniapneassa unenaikaiset hengityskatkokset johtuvat ­hengityksen säätelyn häiriöstä, eivät ylähengitysteiden ahtautumisesta, kuten obstruktiivisessa uniapneassa.

Sentraalinen uniapnea ja sen alatyyppi Cheyne–Stokesin hengitys ovat yleisiä sydämen vajaatoimintaa ja eteisvärinää sairastavilla ja usein merkki huonosta ennusteesta.

Opioidien käytön ja korvaushoidon lisääntyminen ovat lisänneet sentraalisen uniapnean esiintyvyyttä myös nuorilla.

Altistavan perussairauden hoito on tärkeintä; tarvittaessa hoitoon liitetään yönaikainen hengityslaitehoito tai joskus happihoito.