Valistus vaati järjen itsenäistä käyttöä ja korosti tiedon tärkeyttä. Omalähtöisen ja kriittisen ajattelun sekä laajan tietämyksen ajateltiin johtavan ihmisen henkiseen kehittymiseen ja edelleen ihmisen sekä ihmisyhteisöjen onnellisuuteen. Saksalaisfilosofi Christian Wolffin (1679–1754) filosofia tarjoaa kiinnostavan näkökulman valistuksen teemaan: hän uskoi esikuvansa Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646–1716) mukaisesti, että järjen avulla ihminen voi täydellistyä, mutta hyväksyi toisaalta pakotetun rationaalisuuden menetelmän, jonka mukaan kansalaiset voidaan tarpeen vaatiessa taivuttaa tai jopa pakottaa rationaalisuuteen. Käsittelen artikkelissani Wolffin rationalismia ja sen yhteyttä kyseiseen menetelmään.