Tarkastelen tässä tutkielmassa avoimen paikkatiedon ja droonikuvauksen mahdollisuuksia täydentää maisemahistoriallisen tutkimuksen metodologiaa. Tutkimuskohteinani ovat viisi historiallista huvilapuutarhaa Turun Ruissalon kulttuurimaisemassa, joiden nykytilaa selvitän vertaamalla historiallista ja uutta paikkatietoaineistoa. Keskeisintä tutkimusaineistoani ovat historialliset Senaatin karttalehdet (1880-1881) ja maanmittari Mats Wilhelm Gullin palstakartat (1895) Ruissalon huvilakohteista, Turun ortoilmakuva (2015), Maanmittauslaitoksen rinnevarjostusaineisto ja itse ottamani droonikuvat.

Sovellan Irlannin kulttuuriministeriön hallinnoimassa National Inventory of Architectural Heritage (NIAH) -organisaation ”Survey of Historic Gardens and Designed Landscapes” -hankkeessa kehitettyä menetelmää, jossa kartoitettiin historiallisten puutarhojen ja rakennettujen ympäristöjen nykytilaa vertaamalla historiallista kartografista aineistoa ortoilmakuviin. Olen hyödyntänyt menetelmää aikaisemmin kartano- ja pappilapuutarhojen nykytilan selvittämisessä kesällä 2018 Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa tutkimusavustajana työskennellessäni. Tämän tutkielman tarkoitus on jatkokehittää tuolloin muodostunutta metodia. Testaan avointa paikkatietoaineistoa aikaisempaa laajemmin. Lisäksi tarkastan aineistojen pohjalta tehdyt havainnot maastossa kenttätyömenetelmin ja analysoin aineistojen käyttömahdollisuuksia.

Tutkielmaani varten muodostamani visualisointi- ja luokittelumenetelmän avulla sain selville, että uusilla teknologioilla on mahdollista täydentää maisemahistoriallisen tutkimuksen metodologiaa. Maisemaa on tarkasteltu aikaisemmin paikallisesti historiallisista kartta-aineistoista ja ilmakuvista. Avoimen paikkatiedon myötä maisemaan avautuu laajempia ja teknisesti tarkempia katsantotapoja. Muun muassa laserkeilausaineiston perusteella on mahdollista hahmottaa kerralla laajempia maisemakokonaisuuksia ja löytää alueita, joille tarkemmat tutkimukset kannattaa kohdentaa. Droonikuvaus täydentää kenttätutkimuksen dokumentointimenetelmiä ja tarkentaa muuta kartografista tutkimusaineistoa. Maiseman muutosta voidaan havainnollistaa säännöllisesti tehtävillä kuvauksilla kohteisiin valituista perspektiiveistä. Lennokkikameralla suoritetut kuvaukset ovat myös kustannustehokkaampia kuin perinteiset ilmakuvausmenetelmät.

Tutkielmassani muodostunutta metodologiaa voidaan soveltaa mihin tahansa maisema- tai ympäristöhistorialliseen tutkimukseen. Aineisto kannattaa valita kohdekohtaisesti, koska historiallisen kartta-aineiston ja avoimen paikkatiedon saatavuus on vaihtelevaa.