G4 Monografiaväitöskirja
Sananvapauden venäläinen ruletti: sananvapaus Suomessa vuosina 1906−1917
Tekijät: Harrinkari Leena
Kustantaja: Turun yliopisto
Kustannuspaikka: Turku
Julkaisuvuosi: 2016
eISBN: 978-951-29-6601-1
Verkko-osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016100524825
Rinnakkaistallenteen osoite: https://www.doria.fi/handle/10024/125480
Tiivistelmä
Väitöskirjani
käsittelee kirjailijoiden sekä lehdistön sananvapautta Suomessa vuosina
1906−1917. Lisäksi selvitetään Suomen painovapauden kehittymistä Venäjän
vallan aikana Suomessa, Puolassa ja Virossa.
Suomen painovapauden kehittymiseen vaikutti merkittävästi Kustaa
III: n itselleen pidättämä oikeus paino-vapausasetusten antamiseen.
Suomen tultua liitetyksi Venäjään vuonna 1809 tämä oikeus siirtyi
Venäjän keisareille, jotka pitivät asetuksenanto-oikeuden tiukasti
itsellään. Suomen sanan- ja painovapauden kehit-tymiseen vaikuttivat
Venäjän sisä- ja ulkopoliittiset tilanteet, ja myös se, että maamme
painovapausoloja harmonisoitiin koko Venäjän vallan ajan yhteneväisiksi
Venäjän sensuuriasetusten kanssa. Suomen vuoden 1829 sensuuri- ja
kirjakauppatoimintaa koskevan painoasetuksen taustalla oli dekabristien
kapina Venäjäl-lä. Tuolloin painovapausoloja tiukennettiin sekä
Venäjällä että Suomessa. Vuoden 1865 asetukseen vaikutti Aleksanteri II:
n liberaali kausi, joka tosin jäi lyhyeksi. Jo vuonna 1867
painovapausoloja kiristettiin Suomes-sa. Syynä oli Aleksanteri II: sta
vastaan tehty murhayritys. Aleksanteri III: n panslavistisena aikana
paino-vapausoloja maassamme kiristettiin edelleen. Hallitsijan mottona
oli: Venäjä venäläisille. Konservatiivinen kausi kärjistyi Suomessa, kun
N. I. Bobrikoville annettiin diktatuurivaltuudet. Suurlakko ja
levottomuudet Venäjällä saivat aikaan sen, että ennakkosensuuri vuonna
1905 poistettiin sekä Venäjän keisarikunnassa − myös Suomessa.
Vuonna 1906 maassamme hyväksyttiin perustuslaintasoinen laki
lausunto-. kokoontumis- ja yhdistymisva-paudesta. Sen sijaan
painovapauslaki jäi hyväksymättä. Vanhojen painovapausasetusten
säännösten sovel-taminen ja tulkinta johti sekaannukseen. Alemmat
oikeusistuimet vetosivat perustuslaintasoisesti säädettyyn
sananvapauteen, mutta kenraalikuvernööri venäläisen tai venäläismielisen
prokuraattorin avulla vesitti usein lain suomat mahdollisuudet
laajemman sananvapauden toteutumiselle.
Vuonna 1906 ennakkosensuurin lakkauttamisen myötä myös
painoasiamiesten virat oli lakkautettu. Seynin tultua nimitetyksi
kenraalikuvernööriksi painoasiamiehet rekrytoitiin uudelleen
valvontatehtäviin vuoden 1910 lopulla. Elokuussa vuonna 1914
kenraalikuvernööri ilmoitti, että maa oli julistettu sotatilaan. Tämä
merkitsi sensuurin kiristymistä. Sodan alettua elokuussa vuonna 1914
Painoylihallituksen lisäksi julkaisuja ja erityisesti
sanomalehtikirjoituksia alkoi valvoa sotasensuurikomitea.
Vuoden 1867 painovapausasetus oli pääpiirteissään voimassa vuoden
1919 alkuun asti. Asetuksessa kiellet-tiin keisaria tai hänen perhettään
loukkaavat kirjoitukset. Myös epäsiveelliset, uskonnonvastaiset ja
poliittiset kirjoitukset olivat asetuksen säännösten vastaisia. Vaikka
vuoden 1865 painovapausasetuksessa kirkollinen sensuuri poistui
lopullisesti, tuomiokapituleilta pyydettiin lausunto, jos kirjoituksen
epäiltiin sisältävän Juma-lan tai hänen pyhän sanan pilkkaa.
Oikeusistuimet eivät kuitenkaan olleet sidottuja tuomiokapitulien
näke-myksiin.
Kirjailija lisäksi teoksesta saattoi joutua vastuuseen, kustantaja,
kääntäjä, kirjanpainaja, kirjakauppias tai kulkukauppias, jos tiesi
kirjan rikollisesta sisällöstä. Vuosien 1905 ja 1906 lakimuutoksien ja
painoasiamies-ten virkojen lakkauttamisen myötä Painoylihallituksen
toiminta oli lamaannuksissa. Painoylihallitus pyysi kuvernööreiltä
virka-apua kirjojen takavarikointiin. Takavarikoinnissa pääsääntöisesti
epäonnistuttiin. Eri-tyistä hankaluutta valvontaviranomaisille tuotti
venäläisen vallankumouksellisen kirjallisuuden salakuljetus Suomen
kautta Venäjälle. Kirjat oli yleensä painettu Saksassa. Sodan alettua
saksalainen ja saksankielinen kirjallisuus joutui erityisen tarkkailun
alaisuuteen.
Tilanne muuttui, kun keisari maaliskuussa vuonna 1917 luopui
vallasta. Venäläinen ruletti pysähtyi. Samalla alkoi Painoylihallituksen
alasajo. Painoasiamiesten virat lakkautettiin lopullisesti vuonna 1917.
Suomalaiset eivät aikailleet. Nopeasti alettiin kehittää uutta
painovapauslakia, joka julkaistiin vuoden 1919 asetusko-koelmassa.
Väitöskirjani
käsittelee kirjailijoiden sekä lehdistön sananvapautta Suomessa vuosina
1906−1917. Lisäksi selvitetään Suomen painovapauden kehittymistä Venäjän
vallan aikana Suomessa, Puolassa ja Virossa.
Suomen painovapauden kehittymiseen vaikutti merkittävästi Kustaa
III: n itselleen pidättämä oikeus paino-vapausasetusten antamiseen.
Suomen tultua liitetyksi Venäjään vuonna 1809 tämä oikeus siirtyi
Venäjän keisareille, jotka pitivät asetuksenanto-oikeuden tiukasti
itsellään. Suomen sanan- ja painovapauden kehit-tymiseen vaikuttivat
Venäjän sisä- ja ulkopoliittiset tilanteet, ja myös se, että maamme
painovapausoloja harmonisoitiin koko Venäjän vallan ajan yhteneväisiksi
Venäjän sensuuriasetusten kanssa. Suomen vuoden 1829 sensuuri- ja
kirjakauppatoimintaa koskevan painoasetuksen taustalla oli dekabristien
kapina Venäjäl-lä. Tuolloin painovapausoloja tiukennettiin sekä
Venäjällä että Suomessa. Vuoden 1865 asetukseen vaikutti Aleksanteri II:
n liberaali kausi, joka tosin jäi lyhyeksi. Jo vuonna 1867
painovapausoloja kiristettiin Suomes-sa. Syynä oli Aleksanteri II: sta
vastaan tehty murhayritys. Aleksanteri III: n panslavistisena aikana
paino-vapausoloja maassamme kiristettiin edelleen. Hallitsijan mottona
oli: Venäjä venäläisille. Konservatiivinen kausi kärjistyi Suomessa, kun
N. I. Bobrikoville annettiin diktatuurivaltuudet. Suurlakko ja
levottomuudet Venäjällä saivat aikaan sen, että ennakkosensuuri vuonna
1905 poistettiin sekä Venäjän keisarikunnassa − myös Suomessa.
Vuonna 1906 maassamme hyväksyttiin perustuslaintasoinen laki
lausunto-. kokoontumis- ja yhdistymisva-paudesta. Sen sijaan
painovapauslaki jäi hyväksymättä. Vanhojen painovapausasetusten
säännösten sovel-taminen ja tulkinta johti sekaannukseen. Alemmat
oikeusistuimet vetosivat perustuslaintasoisesti säädettyyn
sananvapauteen, mutta kenraalikuvernööri venäläisen tai venäläismielisen
prokuraattorin avulla vesitti usein lain suomat mahdollisuudet
laajemman sananvapauden toteutumiselle.
Vuonna 1906 ennakkosensuurin lakkauttamisen myötä myös
painoasiamiesten virat oli lakkautettu. Seynin tultua nimitetyksi
kenraalikuvernööriksi painoasiamiehet rekrytoitiin uudelleen
valvontatehtäviin vuoden 1910 lopulla. Elokuussa vuonna 1914
kenraalikuvernööri ilmoitti, että maa oli julistettu sotatilaan. Tämä
merkitsi sensuurin kiristymistä. Sodan alettua elokuussa vuonna 1914
Painoylihallituksen lisäksi julkaisuja ja erityisesti
sanomalehtikirjoituksia alkoi valvoa sotasensuurikomitea.
Vuoden 1867 painovapausasetus oli pääpiirteissään voimassa vuoden
1919 alkuun asti. Asetuksessa kiellet-tiin keisaria tai hänen perhettään
loukkaavat kirjoitukset. Myös epäsiveelliset, uskonnonvastaiset ja
poliittiset kirjoitukset olivat asetuksen säännösten vastaisia. Vaikka
vuoden 1865 painovapausasetuksessa kirkollinen sensuuri poistui
lopullisesti, tuomiokapituleilta pyydettiin lausunto, jos kirjoituksen
epäiltiin sisältävän Juma-lan tai hänen pyhän sanan pilkkaa.
Oikeusistuimet eivät kuitenkaan olleet sidottuja tuomiokapitulien
näke-myksiin.
Kirjailija lisäksi teoksesta saattoi joutua vastuuseen, kustantaja,
kääntäjä, kirjanpainaja, kirjakauppias tai kulkukauppias, jos tiesi
kirjan rikollisesta sisällöstä. Vuosien 1905 ja 1906 lakimuutoksien ja
painoasiamies-ten virkojen lakkauttamisen myötä Painoylihallituksen
toiminta oli lamaannuksissa. Painoylihallitus pyysi kuvernööreiltä
virka-apua kirjojen takavarikointiin. Takavarikoinnissa pääsääntöisesti
epäonnistuttiin. Eri-tyistä hankaluutta valvontaviranomaisille tuotti
venäläisen vallankumouksellisen kirjallisuuden salakuljetus Suomen
kautta Venäjälle. Kirjat oli yleensä painettu Saksassa. Sodan alettua
saksalainen ja saksankielinen kirjallisuus joutui erityisen tarkkailun
alaisuuteen.
Tilanne muuttui, kun keisari maaliskuussa vuonna 1917 luopui
vallasta. Venäläinen ruletti pysähtyi. Samalla alkoi Painoylihallituksen
alasajo. Painoasiamiesten virat lakkautettiin lopullisesti vuonna 1917.
Suomalaiset eivät aikailleet. Nopeasti alettiin kehittää uutta
painovapauslakia, joka julkaistiin vuoden 1919 asetusko-koelmassa.
Turun yliopiston Tutkimustietojärjestelmän portaali