Työturvallisuutta koskevassa tutkimuksessa on siirrytty 2000-luvulta alkaen
painottamaan turvallisuuskulttuuria ja turvallisuuden hallintaa. Tämä tarkoit-
taa siirtymistä yksittäisen ”onnettomuusalttiin työntekijän” tekemien virheiden tar-
kastelusta kokonaisvaltaiseen ja organisaatioiden rakenteellisia tekijöitä ja sosiaalis-
ta vuorovaikutusta huomioivaan käsitykseen työturvallisuudesta. Myös työturval-
lisuutta koskevat lait ja säännökset ovat merkittäviä työpaikkojen turvallisuuteen
vaikuttavia tekijöitä. Kun työturvallisuuden kehittämisessä on siirrytty yksilöihin
kohdistuvasta toiminnasta ja syyllistämisestä käsitykseen kulttuurin merkitykses-
tä, on työturvallisuuteen liittyvän lainsäädännönkin piirissä alettu yksilöiden sijaan
huomioimaan myös kollektiivisen tahdonmuodostuksen ja rakenteiden vaikutus
yritysten ja yhteisöjen toimintaan. Mitä turvallisuuskulttuurista voidaan päätellä
niissä tilanteissa, kun työturvallisuuteen liittyvää laiminlyöntiä käsitellään rikokse-
na? Tutkimuksen aineistona on 11 työturvallisuusrikostapausta, joissa on tuomittu
yhteisösakkoja. Tuomiot on analysoitu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin.
Keskeiseksi ongelmaksi tuomituissa tapauksissa nousee puutteellinen turvallisuus-
kulttuuri, joka kiteytyy vuorovaikutuksen ongelmiin työnantajien, työntekijöiden ja
systeemien välillä. Tarkastelemissamme tapauksissa työturvallisuus ymmärretään
usein organisaation muusta toiminnasta erilliseksi osa-alueeksi. Onkin pohtimisen
arvoista, miten työyhteisön sosiaalinen vuorovaikutus saadaan konkreettisesti työ-
turvallisuuden keskeiseksi elementiksi.