Mista tunnustuksen ja sukupuolten eriarvoisuus ovat peraisin, ja milla tavalla sukupuoli ja tunnustus kytkeytyvat toisiinsa? Yhteiskuntafilosofi en Nancy Fraserin ja Axel Honnethin poliittis-fi losofi nen keskustelu

liittyy osittain tahan kysymyksen. Vuonna 2003 Fraser ja Honneth

myos Heidegren 2004, 366; Laitinen 2002 ja Ikaheimo 2002). Honneth

vaittaa, etta keskusteltaessa mista tahansa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta

tunnustus on perustava moraalinen kategoria. Fraser ehdottaa niin

sanottua oikeudenmukaisuuden kaksiulotteista kasitetta Honnethin tunnustuksen

monismin vaihtoehdoksi. Honnethin tunnustuksen monismi

olettaa, etta kaikki perustavan laatuinen epaoikeudenmukaisuus syntyy

sellaisesta kulttuurisesta arvottamisesta, joka perustuu epasymmetrisiin

tunnustuksen muotoihin. Nain ollen myos sukupuolten valinen eriarvoisuus

ja siihen liittyvat epaoikeudenmukaisuuden muodot perustuvat

tunnustuksen epasuhtaan ja asioiden korjaaminen vaatii niin sanottua

tunnustuksen politiikkaa. Fraser vaittaa, etta nain ei ole. Fraser esittaa

perspektiivisen dualismin analyysin oikeudenmukaisuudesta. Siina tunnustus

ja materiaalinen uusjako ovat yhta alkuperaisia yhteiskunnallisen

epaoikeudenmukaisuuden syita eivatka ne palaudu toisiinsa. (Huttunen

2006; Huttunen 2007; Huttunen ja Suoranta 2005.)