Tutkimuksessa selvitetään turkulaisten peruskoulun päättöluokkalaisten
urapohdintaeroja ja sitä, miten oppilaiden arviot opettajien ja
oppilaanohjaajien toteuttamasta ohjauksesta ovat yhteydessä heidän
urapohdintaansa. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat ensi sijassa
yleisopetusta antavien suomenkielisten peruskoulujen
yhdeksäsluokkalaiset.



Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, jossa tarkastellaan oppilaiden
kokemuksia ohjauksen saatavuudesta ja hyödyllisyydestä sekä
urapohdinnasta peruskoulun päättyessä. Tutkimusaineisto koottiin
yhteishaun jälkeen huhti–toukokuussa 2014. Vuoden 2004 perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteista johdettujen väittämien avulla selitetään
urapohdinta-mittarin sisältämien muuttujien vaihtelua. Taustamuuttujina
käytetään oppilaiden koti- ja koulutaustaa. Urapohdinta-mittari on
johdettu CIP-teoriasta (Cognitive Information Processing) ja muokattu
CTI-mittarista (Career Thoughts Inventory). Tutkimusaineisto (N = 887)
on koottu Webropol-kyselyn avulla.



Oppilaiden urapohdintaa mitattiin neljän summamuuttujien avulla.
Mittariston 48 väittämästä muodostettiin urapohdinta-summamuuttuja.
Tämän lisäksi urapohdinnan osa-alueita arvioitiin sitoutuminen-,
epävarmuus- ja konflikti-summamuuttujan avulla.
Sitoutuminen-summamuuttuja mittasi sitä, miten vaikeaksi oppilas koki
yhteen ura- ja jatkokoulutusvalintaan sitoutumisen.
Epävarmuus-summamuuttuja mittasi päätöksenteon epävarmuutta ja
konflikti-summamuuttuja vaikeutta tasapainoilla omien ajatusten ja
toisaalta merkittäviksi koettujen läheisten ajatusten välillä.



Kaikkien opettajien ohjaustyön näkökulmasta parhaiten hyvää
urapohdintatulosta, jatkokoulutukseen sitoutumista ja
päätöksentekovarmuutta ennustivat oppilaan hyvät kokemukset
yhteistoiminnasta, hänen myönteinen suhtautumisensa koulunkäyntiin ja
opintosuoritukset. Myös itseohjautuvuus oli tilastollisesti
merkitsevässä yhteydessä urapohdintaan. Itseohjautuvuus-summamuuttuja
mittasi sitä, oliko oppilas kokenut, että ohjaukselle asetetut
tavoitteet saavutettiin. Opettajien tulisi kiinnittää ohjauksessaan
huomiota hiljaisiin ja vähän huomiota vaativiin oppilaisiin ja tukea
kaikkien oppilaiden toimintakykyä.



Opinto-ohjaajan taas tulisi panostaa oppilaan itsetuntemuksen
kehittämiseen ja valmiuteen toimia suunnitelmallisesti. Toisen asteen
nivelvaiheohjauksen painopiste tulisi siirtää päättöluokkaa
varhaisemmaksi. Tutkimustulos ei tue ajatusta, että tehostettu
oppilaanohjaus kohdennettaisiin opintomenestyksen mukaan, koska heikkoja
urapohtijoita oli kaikissa keskiarvosanaluokissa. Opinto-ohjaajien
tulisi panostaa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen ja tehostaa
koko koulun työelämäyhteistyötä.