Tietojohtamisen merkitys hyvinvointialalla on alati kasvanut. Hyvinvointialan tietojohtamisen haasteiksi on todettu muun muassa tiedon saatavuus, oikea-aikaisuus ja käytettävyys sekä sähköisen tiedon ja menetelmien hyödynnettävyys (VTV 2011, 108; Valtioneuvoston kanslia 2009, 6, 12). Nuorten hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta haasteena on nuorten ongelmien varhaisen tunnistamisen puutteellisuus ja toimenpiteiden painottuminen liiaksi korjaaviin erityispalveluihin (Heikkinen 2007). Tarvitaan menetelmä, jonka tuottaman tiedon avulla nuorten ongelmat voidaan tunnistaa riittävän varhain ja jonka tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää palvelusuunnittelussa. Resurssien allokoinnin haasteeksi on tunnistettu riittävän alueellisen palvelutuotannon turvaaminen (STM 2009, 15-19; Kivimäki ym. 2007). Tutkimusten mukaan tämän haasteeseen voidaan vastata kansainvälisesti jo laajasti käytössä olevilla sähköisillä etäpalveluilla (ks. mm. Moehr ym. 2005; Mucic 2007).

Tämän, Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa toteutetun, tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata internet-pohjaisen hyvinvointitietoa keräävän ja tulkitsevan menetelmän kehittäminen ja testaaminen. Lisäksi tarkoituksena oli arvioida menetelmän käytettävyyttä tietojohtamisen apuvälineenä loppukäyttäjien näkökulmasta sekä menetelmän ja sen tuottaman tiedon hyödynnettävyyttä moniammatillisessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Tässä tutkimuksessa kuvattu ja arvioitu menetelmä kehitettiin monitieteisessä hankkeessa, jossa Turun yliopiston kauppakorkeakoulu oli osatoteuttajana. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa ennakoinnissa ja palvelusuunnittelussa hyödynnettävää informaatiota päätöksentekijöille ja saada nuorten ääni aikaisempaa paremmin kuuluviin palvelusuunnittelussa ja päätöksenteossa. Menetelmän avulla pyrittiin lisäämään toiminnan vaikuttavuutta kohdistamalla palvelut aikaisempaa paremmin ja tarjoamalla palveluita yksilöllisesti kohdentaen niitä tarvitseville asiakkaille.

Tässä tutkimuksessa kuvattu ja arvioitu menetelmä nuorten ongelmien varhaiseksi tunnistamiseksi kehitettiin yhdessä valtakunnallisten asiantuntijoiden ja paikallisten hyvinvointialan ammattilaisten kanssa. Menetelmä tuottaa ohjausinformaatiota ja koostuu liikennevalomallilla toimivasta, kolmiportaisen riskipisteytyksen tuottavasta internet-pohjaisesta mittarista sekä sen tuottaman tiedon käsittelyprosessista. Mittarin kysymyssarjat laadittiin kuudelta 8-luokkalaisten terveystarkastukseen kuuluvalta teema-alueelta, joita olivat masennus, ahdistuneisuus, uni, ravitsemus, fyysinen aktiivisuus ja päihteet. Menetelmää testattiin yhden koulun 8-luokkalaisilla (n=315, vastausprosentti 99,7). Menetelmän testauksessa saadut tulokset tukivat valtakunnallisia tutkimuksia nuorten hyvinvoinnista. Oppilaat itse arvioivat menetelmän luotettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta erillisellä kyselylomakkeella (n=307; 98%) ja kuusitoista nuorta myös haastateltiin samoihin teemoihin liittyen. Nuoret pitivät hyvinvointia kartoittavaa menetelmää tarpeellisena, helppokäyttöisenä ja sen kysymyksiä onnistuneina. Omia vastauksiaan he pitivät pääosin rehellisinä (90%), joskin pelko ja epätietoisuus vastausten seurauksista heikensi oppilaiden halua vastata rehellisesti (10%). Nuorten kokemusten lisäksi arvioitiin ammattilaisten mahdollisuuksia hyödyntää menetelmän tuloksia moniammatillisessa palvelusuunnittelussa ja -ohjauksessa. Tätä varten haastateltiin kehittämistyössä mukana olleita eri sektoreiden edustajia (n=6). He arvioivat menetelmällä saatavan tiedon tukevan tuen tarpeessa olevien nuorten tunnistamista, helpottavan kouluterveydenhoitajan tekemiä terveystarkastuksia ja tehostavan eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Menetelmän tuottama tieto eli internet-pohjaisen mittarin tuloksena saadut oppilaskohtaiset liikennevalomallilla toteutetut riskipisteytykset mahdollistivat interventioiden suunnittelun nuorten hyvinvointia tukeville teema-alueille. Lisäksi tulokset mahdollistivat nuorten yksilöllisen ohjauksen palveluiden piiriin. Internet-pohjaisen lomakkeen täyttäminen ja omien riskipisteiden näkeminen aktivoi nuoria itsenäisiin toimenpiteisiin hyvinvointinsa parantamiseksi. Tutkimuksessa selvitettiin myös nuorten asenteita verkossa tuotettaviin palveluihin. Nuorten kokemukset etäpalveluiden käytöstä jäivät niukoiksi ja he suhtautuivatkin uuteen menetelmään varauksellisesti. Kuitenkin erityisesti haastatellut ammattilaiset tunnistivat etäpalveluiden mahdollisuudet osana alueellisten palveluiden turvaamista tulevaisuudessa.

Riskipisteytyksen tuottava sähköinen menetelmä parantaa asiakaslähtöistä tiedontuotantoa tehostamalla nuorten äänen esille saamista. Lisäksi menetelmä tuottaa ajantasaista ohjausinformaatiota kouluterveydenhoitajan työn ja moniammatillisen palvelusuunnittelun tueksi. Menetelmän tuottama tieto auttaa kohdentamaan palveluita nuorten tarvitsemille osa-alueille ja ohjaamaan tukea tarvitsevat nuoret tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin. Internet-pohjaisten etäpalveluiden käyttö vaatii totuttelua niin ammattilaisilta kuin nuoriltakin, mutta voi helpottaa merkittävästi alueellisten palveluiden turvaamista.