Aloitin vuonna 2011 opintoni kulttuuriperinnön tutkimuksessa, josta valmistuin 2017. Sivuaineina olen suorittanut digitaalisen kulttuurin perus- ja aineopinnot sekä museologian perusopinnot. Jatko-opinnot kulttuuriperinnön tutkimuksessa aloitin 2017. Siirryin kulttuurihistorian jatko-opiskelijaksi 2021. Tällä hetkellä viimeistelen monografiväitöskirjaani "Kuolema ja tunteet kotimaisessa fiktioelokuvassa 1940-1950-luvuilla."

Olen aktiivinen jäsen Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seurassa (SKTS), jonka puheenjohtajana aloitin vuonna 2023. Seurassa edistetään suomalaista kuolemaan liittyvää tutkimusta sekä koulutusta, akateemisesta tutkimuksesta käytännön työhön. Seura ylläpitää tutkijoiden ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä työssään ja opinnoissaan kohtaavien ammattilaisten aktiivista verkostoa, joka mahdollistaa tieteiden välisen dialogin sekä yhteistyön.

Väitöskirjassani tutkin kuolemaan liittyviä tunnekäytäntöjä 1940-1950-lukujen kotimaisessa fiktioelokuvassa. Tarkastelen elokuvissa erityisesti ruumiillisia toimintatapoja (eleitä, puhetta, käytöstä, reaktioita jne.) ja tilanteita, joissa tunnekäytäntöjä toteutetaan. Tunnekäytännöt ovat kulttuuriantropologi Monique Scheerin 2010-luvulla kehittämä konsepti, jonka mukaan tunteiden ilmaisijana toimii tietoinen ruumis, johon ovat vaikuttaneet ajalliset sekä yhteiskunnassa opitut sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Scheerin teoria vastustaa tunteiden universaaliutta ja haastaa tunteisiin liitettävät yleismääritelmät sekä ruumiilliset ilmaisutavat.

Tarkastelemassani ajanjaksossa valmistui noin 380 pitkää fiktioelokuvaa. Tästä määrästä noin 180 elokuvaa käsittelee kuolemaa jollain tavalla. Tiedot perustuvat Elonet -sivustosta lukemieni elokuvien sisältö- ja taustatietoihin. Tästä määrästä olen tarkempaan analyysiin valinnut 8 elokuvaa. Tutkimusaineistossani elokuvien valinnoissa vaikuttavat varsinkin elokuvien valmistusajankohta, genre sekä elokuvissa esiintyvä kuolema tunteineen. Elokuva-aineistoa hyödyntämällä on mahdollista luoda entistä laajempi kuva suomalaisesta kuoleman historiasta ja avata uusia näkökulmia siihen, millaista suomalainen kuolemankulttuuri on.

Väitösaiheeni lisäksi olen yleisesti kiinnostunut siitä, miten kuolemaa käsitellään ja esitetään elokuvissa ja tv-sarjoissa. Erityisen mielenkiintoni kohteena ovat kauhulajityypin elokuvissa/tv-sarjoissa esiintyvien "hirviöiden" (antagonistit, haamut, henget, vampyyrit, zombit, ihmismurhaajat jne.) representaatiot.

Olen opettanut kulttuuriperinnön tutkimuksen, digitaalisen kulttuurin sekä elokuvatutkimuksen kursseilla. Asiantuntijuusalueeseeni kuuluvat 1900-2000-lukujen suomalainen kuolemankulttuuri, -historia ja -tutkimus, tunteiden historia ja teoriat, kotimainen 1940-1950-lukujen elokuva sekä yleisesti kauhuelokuva.

Opetuskokemus

Sukupuoli elokuvassa ja televisiossa (vierailevana luennoitsijana), ”Sukupuoli ja suomalainen elokuva”, Helsingin yliopisto, 21.4.2021 (etäopetus), 27.4.2022 (lähiopetus).

Kauhuelokuvalukupiiri vol. 2  (vastuuopettajana, mukana vierailevien luennoitsijoita), syventävät opinnot, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Turun yliopisto, syksy 2020. Järjestetty etäopetuksena Zoomissa.

Kuolema ja tunteet klassisessa kotimaisessa elokuvassa, syventävät opinnot , Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Turun yliopisto, kevät 2020.
Järjestetty etäopetuksena Zoomissa.

Kulttuuriperinnön tutkimuksen perusopinnot (vierailevana luennoitsijana), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Turun yliopisto, syksy 2019

Kulttuuriperintöprosessien jäljillä: Kuoleman kulttuuriperintö (vastuuopettajana, mukana vierailevia luennoitsijoita), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman aineopinnot, Turun yliopisto, kevät 2018.

Ylirajainen ja globaali kulttuuriperintö (avustavana opettajana), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman aineopinnot, Turun yliopisto, syksy 2017.

Kauhuelokuvalukupiiri (vastuuopettajana, mukana vierailevia luennoitsijoita), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Turun yliopisto, kevät 2017.