Työskentelin yliopistonlehtorina Molekulaarisen kasvibiologian yksikössä Biokemian laitoksella 2014-2020. Syyskuussa 2020 siirryin Helsingin yliopistoon Translationaalisen kasvitieteen apulaisprofessuuriin. Opetustyöni ohessa johdin Turun yliopistossa tutkimusprojektia, joka selvittää kasvien valosopeutumisen ja taudinkestävyyden välisiä vuorovaikutuksia. Tutkimus sai alkunsa vuonna 2008 Suomen Kulttuurirahaston myöntämän tutkimusapurahan turvin ja vahvistui vuosina 2009-2014 Suomen Akatemian rahoittaman akatemiatutkijakauteni aikana. Tällä hetkellä toimin ryhmänjohtajana huippuyksikössä “Primäärituottajien molekyylibiologia, 2014-2019”. Tavoitteenani on selvittää kasvien taudinkestävyyden taustalla vaikuttavia aineenvaihdunnan muutoksia ja molekyylitason mekanismeja hankkeessa, joka on saanut Suomen Akatemian rahoituksen vuosille 2017-2021. Opetus- ja tutkimustyön ohella osallistun edelleen aktiivisesti tieteellisiin kokouksiin, kansainvälisiin arviointipaneeleihin ja ohjausryhmiin sekä tieteelliseen viestintään. Lisäksi pyrin vahvistamaan tutkimusyhteistyötä toimimalla Pohjoismaisen Kasvibiologiaseuran (SPPS) johtoryhmässä.

Tutkimukseni keskittyy kasvien stressireaktioiden ymmärtämiseen.

Kaupungistuva yhteiskuntamme edellyttää uusia tapoja varmistaa tuoreiden, terveellisten ja laadukkaiden kasvipohjaisten elintarvikkeiden saatavuus. Kasveille on evolutiivisen kilpavarustelun kuluessa kehittynyt lajityypillisiä yhdisteitä, ns. sekundääriyhdisteitä, jotka voivat suojata kasveja liiallisen valon, taudinaiheuttajien tai kasvinsyöjien epäedullisilta vaikutuksilta. Nämä kasvien tuottamat luonnonyhdisteet vaikuttavat oleellisesti myös hyötykasvien makuun, terveellisyyteen ja säilyvyyteen sekä mahdollistavat erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä tuottavien kasvilajien hyödyntämisen lääkeaineiden raaka-aineena. Tutkimukseni selvittää kasvien stressinsietokyvyn taustalla vaikuttavia molekyylitason mekanismeja ja keskittyy erityisesti kaalikasveissa kirpeältä maistuvien glukosinolaattien biosynteesin ymmärtämiseen. Lisäksi selvitämme miten hyötykasvien kemiallista koostumusta voidaan keinotekoisesti muokata kasvuvalon määrää ja spektriä muuntelemalla. Tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa voidaan hyödyntää ravintoarvoltaan parempien viljelykasvien jalostuksessa sekä uusien korkea-arvoisten yhdisteiden tuotannossa.