Heini Kainulainen on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi 1998 (HY), oikeustieteen lisensiaatiksi 2001 (HY) ja oikeustieteen tohtoriksi 2009 (HY). Kriminologian dosentuurin hän sai 2011 (HY) ja 2019 (TY). Hän työskenteli Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa (nykyisin Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti) tutkijana vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2013 hän siirtyi oikeustieteellisen tiedekunnan palvelukseen Turun yliopistossa. Hän toimi tutkijatohtorina (2013) ja yliopistonlehtorina (2013-2020). Vuosina 2019-2020 hän hoiti rikosoikeuden professorin määräaikaista tehtävää. Kainulaisella on ollut useita asiantuntijatehtäviä eduskunnassa, eri ministeriöissä ja sektoritutkimuslaitoksissa. Tällä hetkellä hän on hallituksen jäsenenä Alkoholitutkimussäätiössä ja A-klinikkasäätiössä.

Kainulainen tarkasteli väitöskirjassaan huumausainekontrollia huumeiden käyttäjien näkökulmasta. Tämän lisäksi hän on tehnyt useita muita rikollisuuteen ja sen kontrolliin kohdistuvia tutkimuksia. Kainulainen johti Vanha liitto-tutkimushanketta, jossa analysoitiin kovien huumeiden käyttäjien elämää ja heihin kohdistettua kontrollia 1960-1970-lukujen Helsingissä. Hänen erityisalueenaan on huumausainerikollisuuden lisäksi seksuaalinen väkivalta. Kainulaisen tutkimuksissa on ollut vahva empiirinen painotus, mutta hän on samalla rakentanut vuoropuhelua erityisesti rikosoikeuden ja prosessioikeuden kanssa. Tällä hetkellä hän tutkii rikosprosessia erityisesti haavoittuvan rikoksen uhrin näkökulmasta.

Pedagoginen näkemykseni perustuu konstruktionistiselle oppimiskäsitykselle. Pyrin opetuksessani rakentamaan useilla eri tavoilla dialogisuutta opettajan ja opiskelijoiden välille. Olen kiinnostunut yhteisöllisestä oppimisesta, jolloin opiskelijat osallistuvat aktiivisesti yhteisen tiedon rakentamiseen. He toimivat useilla kursseilla eräänlaisena tutkivana ryhmänä, jolloin myös heidän tiedonhankintataitonsa ja kykynsä kriittiseen ajatteluun kehittyvät. 

Olen halunnut opettajana purkaa oikeustieteessä sisäänrakennettua oletusta tiedon eräänlaisesta hierarkisuudesta ja auktoriteettilähtöisyydestä. Olen samalla pyrkinyt välittämään näkemystä oikeudesta dynaamisena ilmiönä, jota on mahdollista paitsi kritisoida, myös muuttaa. Tämän lisäksi olen halunnut tehdä näkyväksi eri oikeudenalojen välisiä yhteyksiä ja sitä, että oikeutta ja sen toteutumista on mahdollista tarkastella useista eri näkökulmista.