Eeva-Liisa Eskelinen
PhD
eeva-liisa.eskelinen@utu.fi +358 29 450 3996 +358 50 511 5631 Kiinamyllynkatu 10 Turku Työhuone: C341 Kiinamyllynkatu 10, 20520 Turku, Finland Medisiina C341 ORCID-tunniste: https://orcid.org/0000-0003-0006-7785 |
Solubiolgia, autofagia, lysosomit, elektronimikroskopia, solujen kuvantaminen
Autofagian kalvodynamiikka
Eeva-Liisa Eskelisellä on pitkä kokemus autofagiatutkimuksessa, erityisesti autofagosomien biogeneesin ja kalvodynamiikan tutkimuksessa elektronimikroskopian avulla. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa ja toimi sen jälkeen tutkijatohtorina ensin Göttingenin yliopistossa Saksassa ja sen jälkeen Helsingin yliopistossa. 1999-2002 hän toimi tutkijana Dundeen yliopistossa Skotlannissa ja 2002-2005 ryhmänjohtajana Kielin yliopistossa Saksassa. 2005-2017 hän toimi yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa biotieteiden laitoksella. Marraskuussa 2017 hän aloitti lääketieteellisen solubiologian professorina biolääketieteen laitoksella Turun yliopistossa.
Autofagosomien
kalvodynamiikka
Autofagia on
lysosomaalinen hajotusreitti, joka kierrättää sytoplasmista materiaalia ja
organelleja. Sen tehtävä on ylläpitää solujen energiatasapainoa ravintoaineiden
puutteen ja stressin aikana. Lisäksi autofagia hajottaa ja kierrättää
vahingoittuneita soluorganelleja sekä paakkuuntuneita proteiineja, suojelee
soluja metaboliselta stressiltä ja DNA vaurioilta, ja jopa pidentää solujen ja
organismien elinikää. Puutteellisesti toimiva autofagia on yhdistetty moniin
sairauksiin kuten syöpä, myopatiat, metaboliset sairaudet ja hermoston
rappeumataudit.
Autofagosomit ovat kalvon ympäröimiä rakkuloita, jotka
eristävät hajotettavan materiaalin muusta solulimasta ja toimittavat sen sitten
lysosomeihin hajotettavaksi. Ne muodostuvat solulimakalvoston yhteydessä. Ensin ilmaantuu
litteä kalvopussi, fagofori, joka sitten laajenee ja muodostaa autofagosomin.
Autofagosomi yhtyy endosomien ja lysosomien kanssa, ja näin sen sisään jäänyt
materiaali päätyy lysosomaaliseen hajotukseen. Fagoforien ja autofagosomien
kalvojen alkuperää on yritetty selvittä jo vuosikymmenien ajan. Me etsimme
vastausta tähän kysymykseen käyttämällä kolmiulotteista elektronimikroskopiaa, elävien
solujen kuvantamista ja korrelatiivista valo-elektronimikroskopiaa. Lisäksi
selvitämme autofagiareitin loppuvaiheessa toimivan GTPaasin, RAB24:n,
molekyylitason mekanismeja.
Opetan solubiologiaa biolääketieteen laitoksen tarjoamilla kursseilla sekä elektronimikroskopiaa Biomedical Imaging -maisteriohjelman kurssilla.
- Tracing uptake of C3dg-conjugated antigen into B cells via complement receptor type 2 (CR2, CD21) (2000)
- Blood
(A1 Vertaisarvioitu alkuperäisartikkeli tieteellisessä lehdessä )
