Tutkin väitöskirjassani Eeva Kilven 1970-luvun tuotannon mielen ja ruumiin kuvauksia feministisistä ja posthumanistisista lähtökohdista. Kysyn tutkimuksessani, miten teokset purkavat mielen ja ruumiin välistä dualismia ja miten tämä purkautuminen tukee naisen ja ei-inhimillisen osin limittyviä subjektiksi tulemisen prosesseja sekä tunnistaen että kyseenalaistaen naisen ja luonnon kulttuurisen rinnastuksen. Tutkimuksen tavoitteena on havainnoida, miten dualismia puretaan sekä osaltaan myös tarkastelutavallani purkaa binäärejä. Esitän, että niin ruumiin ja mielen kuin luonnon ja kulttuurin väliset dualismit kohtaavat ei-kenenkään-maassa, jossa rajat hälventyvät ja puolet limittyvät keskenään mahdollistaen naisen ja ei-inhimillisen subjektiksi tulemisen. Samalla tavoitteenani on kehitellä teoriaa subjektiviteetista eteenpäin tarkastelemalla, miten Kilven teoksissa tullaan myös ennen kaikkea henkilökohtaiseksi, binäärejä purkavaksi ja ei-inhimilliseen kytkeytyväksi subjektiksi jyrkkärajaisen, kaikkia koskevan naiseuden sijaan.