Tutkin taidehistorian väitöskirjassani esoteerisuutta ja vaihtoehtoista henkisyyttä nykytaiteessa 2010- ja 2020-luvuilla. Tutkimukseni kytkeytyy laajempaan, 1900-luvun edetessä kasvaneeseen, vaihtoehtoiseksi- tai uushenkisyydeksi kutsuttuun ilmiöön, jossa yksilöpainotteinen henkisyys eriytyy uskonnollisuudesta ja kasvattaa kulttuurista merkitystään. Tässä kehityskulussa myös esoteerisuudella on ollut merkittävä rooli.

Väitöstutkimuksessani kartoitan esoteerisuutta monitahoisena nykytaiteen ilmiöinä. Nykytaiteessa esoteerisuus voi liittyä esimerkiksi esoteerisen kuvatyypin tunnistamiseen ja hyödyntämiseen, ruumiillisuuteen sekä näkymättömien ilmiöiden, kuten henkisen kokemuksen, kuvaamiseen. Aiheen käsittelyyn voi liittyä myös erilaisia etääntymisen kautta syntyviä suhtautumisia kuten huumoria tai nostalgiaa. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten esoteerisuus linkittyy taiteen ja ekologian ympärillä käytävään keskusteluun ja erityisesti posthumanistiseen lähestymistapaan. Menetelmällisesti yhdistän taidehistoriallisen tutkimuksen ja valitsemieni teosten analyysin esoteerisuuden ja vaihtoehtoisen henkisyyden tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen.

Väitöstutkimusta rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto.