Globaalit ekologiset ongelmat vähentävät elinympäristömme resilienssiä ja vaarantavat ihmisen ja monen muun elollisen elämän olosuhteet maapallolla. Tuon esille, että tarvitsemme kulttuurista kestävyysmurrosta tämän ratkaisemiseen. Etsin ja pohdin eettiseltä kannalta tähän uudenlaisia keinoja tulevaisuusperinnöstä. Perustan ajattelun kulttuuriin merkitysvälitteisenä prosessina tai virtana eli antroposemiosiksena. Kulttuurin virta toimii luonnon prosessin (semiosiksen) osana. Semiosiksen ja antroposemiosiksen avulla voi tehdä näkyväksi antisipatoristen toimintojen merkityksellistettyjä virtoja, jotka ovat koko ajan yhtenä juonteena vaikuttamassa maailman luontoperäisissä ja ihmistekoisissa materiavirroissa. Kestävyysmurros ei toteudu, jollei näitä kaikkia kyetä ottamaan toisiinsa liittyvinä huomioon. Määrittelen tulevaisuusperinnön keinoksi, jonka avulla ihmiset voivat luoda omaehtoisesti, yhdessä heille merkityksellistä taitoja kulttuurisen kestävyysmurroksen toteuttamiseksi.