Spike Jonzen sci-fi-draaman Her (USA, 2013) keskiössä on kuvitelma tulevaisuuden kaikkitietävästä ja loputtomasti räätälöityvästä käyttöjärjestelmästä (operating system, OS), jonka elokuvan keskushenkilö Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) hankkii avuksi kirjeenkirjoittajan työhönsä. Tekoäly nimeää itsensä Samanthaksi (Scarlett Johanssonin ääni) ja alkaa heti muovata toimintojaan Theodoren toiveiden ja tarpeiden mukaisiksi. Samantha ryhtyy muun muassa Theodoren kustannustoimittajaksi ja agentiksi samalla kun elokuvan juoni etenee näiden kahden keskinäisten intiimien keskustelujen kautta. Tässä artikkelissa keskitymme tietointensiivisen työn tulevaisuuden pohtimiseen tarkastelemalla Samantha-käyttöjärjestelmän kuvitteellisia kykyjä työntekijänä ja -johtajana. Ihmisenkaltaisen äänen käyttäminen ainoana käyttöliittymänä käyttäjän ja tekoälyn välillä mahdollistaa ihmis–konesuhteiden tarkastelun yhä monimutkaisempien tunteiden tasolla. Elokuvan kaikkivoipaisen tekoälyn kuvausta käsitellään sekä utooppisena että dystooppisena puheenvuorona tulevaisuuden työelämästä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.