Vaikka luottamus poliisiin on Suomessa korkeaa, viime aikoina keskustelua on herättänyt etninen profilointi, poliisin voimankäyttö ja Black Lives Matter -liike. Etnisten vähemmistöjen ja poliisin suhteet näyttäytyvät usein kielteisinä ja niissä on havaittu epäluottamusta, mutta aihetta ei ole tutkittu riittävästi Suomessa. Tässä artikkelissa tutkitaan, millaisia kokemuksia etnisillä vähemmistönuorilla on kohtaamisistaan poliisien ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden kanssa. Artikkelissa tutkitaan myös sitä, miten nuoret ovat kokeneet tulleensa leimatuiksi näissä kohtaamisissa. Artikkeli hyödyntää kolmenkymmenen nuoren yksilö- ja ryhmähaastatteluaineistoa (N = 18), jota analysoidaan teemoittelun keinoin. Tutkimuksen osallistujat ovat syntyneet tai asuneet pitkään Suomessa. Silti he kokivat tulosten mukaan olevansa kontrollin alaisena arkielämässään. Nuoret tulkitsivat, että heidän oletettu maahanmuuttajataustansa tai etninen vähemmistötaustansa näyttäytyi poliisin, järjestyksenvalvojien ja vartijoiden näkökulmasta epäilyttävänä, potentiaalisena rikollisena tai häiriön aiheuttajana. Näitä tilanteita tuli esiin a) kontrollitoimijoiden etsiessä rikolliseksi epäiltyjä henkilöitä (leimaavat tuntomerkit), b) henkilöpapereita kysyttäessä Suomen kansalaisilta (oletettu ulkomaalaisvalvonta) ja c) yleisesti järjestyksenvalvonnassa. Tulosten mukaan epäily tuotti kielteistä kuvaa puuttumistoimista, leimaa ja toiseuden kokemusta. Leimautumista tapahtui näissä vuorovaikutustilanteissa, mutta nuoret myös vastustivat leimoja, esimerkiksi vältellessään tai kyseenalaistaessaan puuttumistoimia ja sanktioita. Artikkeli laajentaa ymmärrystä kriminologisesta leimaamisteoriasta ja kontrollin valikoivuudesta etnisten vähemmistönuorten näkökulmasta. Jatkuva epäilyn alaisena oleminen ja kontrollin kautta luotu rikollisen leima haastaa yhteiskuntaan kuulumista, identiteettiä ja luottamusta.