Artikkeli käsittelee ruotsalaisten tutkijoiden Suomeen vuonna 1873 tekemää laajaa antropologista ja etnografista tutkimusretkeä. Gustaf Retziuksen johtaman monitieteisen matkan aikana kerättiin talteen runsaasti historiallista luuaineistoa. Yhteensä 70 pääkallosta 55 oli peräisin Pälkäneeltä, 10 Pielavedeltä, 3 Rautalammilta ja 2 Enosta. Niukkojen lähtötietojen perusteella vain Pälkäneen kohde on ollut tarkasti tiedossa. Rautalammilla ryhmä keräsi kalloja todennäköisesti pitäjän vanhalta kirkkomaalta, Pielavedellä mahdollisesti kahdelta eri hautasaarelta ja Enossa vanhasta ortodoksisesta kyläkalmistosta. Retzius sai kalloja haltuunsa myös vielä myöhemmin ainakin Pielavedeltä. Ruotsissa pääosa kalloista sijoitettiin Karoliinisen instituutin anatomisen museon kokoelmiin. Kaikki retkikunnan kohteet ovat käyttöaikanaan olleet paikallisen väestön käyttämiä hautapaikkoja. Luumateriaali ajoittuu pääosin 1600-luvulle, osin jopa 1700-luvun alkupuolelle. Retziuksen tutkimus toimi aikanaan myös esimerkkinä monille kotimaisille tutkijoille.