Väitöstutkimuksen aiheena on luonnossa paljon olevien ihmisten kokemus ympäristöstä ja luonnossa olemisessa syntyvä kulttuuri. Luonnossa olemista on aiemmin tutkittu mm. matkailun näkökulmista. Kvantitatiivista käyttäjätutkimusta on tehty erityisesti kansallispuistoista. Myös kaupunkiluontoa on tutkittu. Tavallisemmat ja arkisemmat luonnonympäristöt ja niiden perinteiset ja osin arkisetkin käyttötavat ovat saaneet vähemmän tutkimuksellista huomiota osakseen. Tämä tutkimus paikkaa tätä aukkoa laadullisessa tutkimuksessa. 

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on erilainen kuin matkailuntutkimuksen ja metsätieteiden piirissä on tähän saakka enimmäkseen käytetty. Aineiston affektiivinen taso purkaa ajatusta luonnon- ja kulttuuriympäristön erillisyydestä ja kiinnittää huomion luonnossa olijan keholliseen kokemukseen. Luonnossa olemista ei käsitteellistetä käyttösuhteeksi eikä luonto näyttäydy vain toiminnan kulissina, vaan aktiivisena kanssatoimijana.  

Tutkimuksen aineistona on haastateltujen valitsemissa luonnonympäristöissä toteutettuja kävelyhaastatteluja, joihin liittyi myös osallistuvaa havainnointia. Aineisto on monikerroksinen. Se sisältää puhetta välittömistä havainnoista, toiminnasta ja affekteista, kertomuksia haastateltavien elämästä ja luonnossa olemisesta eri elämänvaiheissa sekä laajempaan sosiaaliseen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvää puhetta. Monitasoisen aineiston analyysi edellytti väljää teoreettista kehystä, jossa humanistisen maantieteen fenomenologiseen traditioon yhdistettiin posthumanistista käsitteistöä ja tulkintamalleja.   

Luonnonympäristö näyttäytyy haastateltujen puheessa tuttujen paikkojen ja alueiden kudelmana, jonka osiin liittyy vahvoja kulttuurisia merkityksiä. Haastateltujen luonnonympäristöä koskeva tieto on monitasoista. Affektiivinen, kokemusperäinen tieto ja akateeminen tieto toimivat vuorovaikutuksessa keskenään ja tuottavat oppimista, jossa erilaiset tietorakenteet vahvistavat toisiaan. Paljon luonnossa oleva ja toimiva ihminen on luonnon kulttuurisuuden kokemusasiantuntija. Luonto on kulttuuriympäristöä, jonka kulttuurisista aspekteista osa käsitteellistyy heikosti.