Keskeinen osa kokemustamme kaupungista pohjautuu aisteille. Artikkelissamme tarkastelemme kahden esimerkkiaineiston valossa sitä, miten aistein koettu kaupunki välittyy kaupunkilaisten kuvauksissa omasta paikkasuhteestaan. Keskeisinä analyysin kohteina ovat aistikokemukset ja niissä hahmottuva liikkeen merkitys paikan kokemiseen. Tarkastelemme aistikokemuksia sekä henkilökohtaisina että kulttuurisesti jaettuina ilmiöinä.

Teoreettisesti artikkeli perustuu paikan fenomenologiaan (Casey 1996), jossa paikan merkityksien ymmärretään rakentuvan kehollisen eletyn kokemuksen kautta. Filosofi Edward Caseyn mukaan paikan yksi piirre on se, että se kerää itseensä aistikokemuksia, mutta myös historioita, ajatuksia, muistoja ja odotuksia, jotka antavat meille mahdollisuuden palata paikkaan, joka on tuttu mutta joka samalla sekoittuu uusiin kokemuksiin. Antropologi Sarah Pink (2011) avaa tätä aistien näkökulmasta paikantumisen käsitteellä (emplacement), jolla hän sitoo aistihavainnot osaksi ajallisia prosesseja ja kulttuurisia narratiiveja. Hetkellisessä aistikokemuksessa ovat läsnä niin menneet muistellut kuin toisinaan tulevat kuvitellutkin paikat sekä niissä tapahtuva toiminta. 

Kahden aineistomme esimerkit osoittavat aistien moninaisen merkityksen ympäristökokemuksen muotoumiselle mutta myös niiden merkityksellistymisen tilannesidonnaisuuden. Aistittu kaupunki on yksi tapa, jolla kaupunkilaiset rakentavat kuulumistaan arjen ympäristöönsä. Jos tätä ei ymmärretä keskeiseksi tekijäksi tulevaisuuden kaupunkiympäristöjä suunniteltaessa, syntyy ristiriita koetun ja suunnitellun kaupungin välillä. Aistimuistoihin vaikuttavien mekanismien ymmärtäminen auttaa omalta osaltaan hahmottamaan paikkasuhteen rakentumisen moniulotteisuutta.