Hydrofeminismin käsite on noussut pinnalle viime vuosina posthumanistisissa keskusteluissa niin tieteenteorian kuin taiteenkin kentillä. Käsitettä alkoi alun perin käyttää feministifilosofi Astrida Neimanis, jonka työskentely limittyy feministisen ja queerteorian sekä posthumanistisen fenomenologian alueille. Keskellä ekologisen kriisin aikakautta hydrofeministinen ajattelu auttaa syrjäyttämään binäärisiä käsityksiä kehoista ja sijoittamaan ihmisen uudelleen suhteessa toisiin vedellisiin olioihin.

Tässä dialogissa väitöskirjatutkija Anastasia A Khodyreva (Turun yliopisto) ja kuraattori, filosofian tohtori Elina Suoyrjö keskustelevat juuri aloittamansa kaksivuotisen tutkimushankkeen lähtökohdista. Koneen säätiön rahoittama projekti Aquatic Encounters: Art and Hydrofeminisms on saanut alkunsa kaksikon jaetusta kiinnostuksesta sekä hydrofeminismin huokoiseen käsitteeseen että posthumanistiseen feministiseen teoriaan, affektiivisiin eettis-poliittisiin kysymyksiin ja taiteellisen työskentelyn prosesseihin.