Monikielisyys vaikuttaa suomalaiseen koulutusjärjestelmään laajasti ja monella tasolla. Valtion virallisten kielten, suomen ja ruotsin, lisäksi saamen kielillä, romanikielellä sekä suomalaisella viittomakielellä on lailla turvattu asema opetuskielinä. Nämä kielet kattavat kuitenkin vain murto-osan Suomen monikielisyydestä. Pitkään Suomessa puhutut kielet (esim. venäjä ja viro) sekä viime aikoina puhujamääriltään kasvaneet kielet (esim. somali ja arabia) ovat aliedustettuina opetuskielinä, vaikka niiden puhujat muodostavat alati kasvavan osuuden oppilasaineksesta erityisesti maahanmuuton seurauksena.

Vaikka kielitietoisuus ja monikielisyys ovat vahvasti kirjattuina peru-sopetuksen opetussuunnitelman perusteissa koulutuksen tavoitteiksi ja ideaaleiksi, vakiintuneiden käytänteiden puute hidastaa monin paikoin monikielisen pedagogiikan käyttöönottoa. Tässä luvussa selvitämme, kuinka opettajankoulutus vastaa siihen uuteen haasteeseen, jonka moni-kielisyyden hiljattainen lisääntyminen suomalaisessa koulutuksessa on synnyttänyt. Kartoitamme Suomen opettajankoulutusta tarjoavien ylio-pistojen opintokokonaisuuksista sitä, kuinka niissä valmistetaan opettajia työskentelemään kielellisesti moninaisten oppilaiden kanssa. Monikielisyyden huomioiminen opettajankoulutuksessa vaikuttaa olevan muutostilassa, ja aiheen tutkimukselle ja opintokokonaisuuksien kehittämiselle on tarvetta.