Tämä
pro gradu -tutkielma kuvailee Turunmaan saaristossa sijaitsevan
ruotsinkielisen Nauvon kunnan murretta ja siinä tapahtunutta kehitystä
1900-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun yhdessä perheessä kolmen eri
sukupolven ajalta. Tutkielmassa pohditaan myös murteiden häviämisen ja
säilymisen syitä. Materiaali koostuu kolmesta noin 45 minuutin
mittaisesta haastattelusta, joissa informantit, isoisä, isä ja poika
samasta perheestä, kertovat vapaasti oman elämänsä tapahtumista. Yksi
haastatteluista on tehty vuonna 1977 ja kaksi muuta vuonna 2005.
Informantit ovat syntyneet vuosina 1903 (k.1980), 1936 ja 1977.
Haastattelut on litteroitu ja niissä esiintyviä murteellisia piirteitä
on analysoitu sekä kvantitatiivisesti että joissain tapauksissa
kvalitatiivisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että
murteessa on tapahtunut muutoksia yleiskieltä kohti ja vahvimmat
murteelliset piirteet ovat vähentyneet rajusti nuorimman informantin
puheessa. Jotkut piirteet ovat jopa kadonneet kokonaan hänen puheestaan
materiaalin mukaan, kun ne vielä olivat vallitsevia vanhimman
informantin puheessa. Murteelliset piirteet eivät kuitenkaan ole
hävinneet välittömästi, vaan vähitellen vuosikymmenien kuluessa.
Erityisesti toiseksi vanhimman informantin puheessa esiintyy vaihtelua
murteellisten ja yleiskielisten varianttien välillä. Syinä murteen
heikkenemiseen voidaan pitää massamedian kehittymistä, kulkuyhteyksien
paranemista sekä suurempaa elinympäristöä. Nauvo oli aikaisemmin
maantieteellisesti eristyneempi kunta, jossa ihmiset kävivät koulua ja
työskentelivät. Nykyisin monet lähtevät muualle opiskelemaan tai
muuttavat suuremmille seuduille töiden perässä. Ihmiset eivät enää
samaistu samalla tavalla kotikuntaansa, ja näin myös murre heikentyy.