Väitöskirjassa tarkastellaan Lotta Svärd -järjestön tyttöjäsenten, pikkulottien (lottatyttöjen) identiteettiä ja sen rakentamista kahdelta suunnalta: lottajärjestön tie toisena kasvatustavoitteena ja tytöissä rakentuneena identiteettinä. Lähtökohtana oli pikkulottien kasvattaminen rakastamaan uskontoa, kotia ja isänmaata. Samalla järjestö turvasi omaa tulevaisuuttaan kasvattamalla uusia esimerkillisiä lottajäseniä. Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osuudesta ja neljästä osatutkimuksesta. Artikkeleissa tarkastellaan ensin lottajärjestön tavoitteena olleen ihanteellisen pikkulotan identiteetin rakentamista ulkoapäin isänmaallisen opettajuuden, pikkulottaromaanien ja pikkulotille tarkoitetun isänmaan historian oppikirjan kautta. Lopuksi pääpaino on pikkulottien tuottaman aineiston uskonnollisen sisällön analysoinnissa ja identiteetin rakentumisessa sisältä päin. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalista konstruktionismia, jossa identiteettiä tarkastellaan toimijoiden kokemuksina ja sosiaalisessa todellisuudessa muotoutuvana prosessina. Lisäksi on hyödynnetty sukupolviteoriaa ja muita teoreettisia lähestymistapoja kirjallisuuden vaikutuksia tarkasteltaessa. Tutkimusmetodeina käytetään diskurssianalyysiä sekä lähilukua ja laadullista sisällönanalyysia. Aineistossa on kaksi pääryhmää, lottajärjestön aineisto ja pikkulottien tuottama aineisto. Tutkimus osoittaa, että pikkulottien identiteettiä rakennettiin eri kanavien välityksellä ulkoisen rakentamisen ja sisäisen rakentumisen kautta. Lottajärjestö rakensi pikkulottien identiteettiä eri tasoilla vaikuttaneiden toimijoiden kuten isänmaallisten opettajien työllä. Järjestön tuottama aineisto ja pikkulottaromaanit tuottivat pikkulotan ihannetta ja rakensivat palvelualttiin, isänmaalle uskollisen, mutta samalla myös rohkean ja aktiivisen pikkulotan identiteettiä. Se rakentui myös sisältäpäin, kun tyttöjen tuottamat tekstit vaikuttivat toisiin pikkulottiin. Eri tavoin ilmenevä pikku lottien voimakas uskonnollisuus ja luottamus Jumalaan vahvistivat yhteisöllisyyttä ja kuvaa uhrautuvasta pikkulotasta. Identiteetin rakentamisen voi kokea kuvaavan paitsi pikkulottien sijoittumista osaksi omaa, lotta- ja suojeluskuntajärjestöjen muovaamaa yhteisöä, myös osaksi yhteiskuntaa. Koettu ryhmäidentiteetti voimistui siitä tuntemuksesta, että toimittiin yhdessä hyväksytyin normein yhteisen asian puolesta.