Opettajien työ on muuttunut viime vuosikymmeninä entistä vaativammaksi koulun arjen moninaistumisen, inkluusiokehityksen ja koulutuspoliittisten uudistusten myötä. Samalla opettajien työhyvinvoinnin on havaittu heikentyneen. Työhyvinvointi on keskeistä sekä yksilöiden jaksamisen että koulutusjärjestelmän toimivuuden kannalta. Tutkimuksissa on tunnistettu työhyvinvointia tukevia ja kuormittavia tekijöitä, mutta opettajien kokemuksellinen, arjessa rakentuva asiantuntijatieto jää usein hyödyntämättä. Artikkelissa tarkastellaan Delfoi-menetelmää yhtenä keinona vahvistaa tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua opettajien työhyvinvoinnin tutkimuksessa. Menetelmän avulla opettajien ja muiden koulun toimijoiden kokemuksellinen tieto voidaan yhdistää tutkimustietoon ja jäsentää jaetuksi ymmärrykseksi työhyvinvoinnin kehittämisen tueksi. Artikkeli perustuu Turun yliopiston OPEMO-hankkeessa tehtävään tutkimustyöhön. Tässä hankkeessa Delfoi toimii välineenä, jonka avulla koulun arjessa syntyvää hiljaista tietoa tehdään näkyväksi ja hyödynnetään yhteisessä kehittämistyössä.