Artikkelissa tarkastellaan pikkulottien (myöhemmin
lottatyttöjen) uskonnollisuuden ja isänmaallisuuden läpäisemää identiteettiä ja
sen ilmentymistä tyttöjen kirjeissä. Aineistona ovat tyttöjen Lotta Svärd
-järjestön tyttötyösihteerille, Pikkulotta-lehden toimitussihteeri
Saara Forsiukselle lähettämät, säilyneet kirjeet.

Tutkimuksessa kysytään, miten järjestöön olennaisesti
liittynyt uskonnollisuus näkyi tyttöjen tuottamassa aineistossa. Huomiota
kiinnitetään erityisesti siihen, miten kirjeissä viitattiin Jumalaan ja
kristinuskoon sekä miten nämä viittaukset linkittyivät ajatukseen uhrautuvasta
isänmaallisuudesta. Kirjeissä esiintyvät uskonnon ja isänmaallisuuden yhteen
lomittuvat teemat voidaan jakaa neljään eri kategoriaan: (1) suorat viittaukset
Jumalaan ja kristilliseen moraaliin, (2) viittaukset luontoon ja isänmaahan Jumalan
lahjana, (3) maininnat sankaruudesta ja uhrivalmiudesta sekä (4) viholliskuvan
eri muodot. Analyysi perustuu lähilukuun. Teoreettisena viitekehyksenä
hyödynnetään klassista sukupolviteoriaa ja siinä esiintyvää mallia nuoruusiän
avainkokemuksista.

Tutkimus osoittaa, että pikkulotat omaksuivat kirjeisiinsä
aikakauden muussa lotta-aineistossa esiintyvän rakenteen ja tyylin, kun he
jäljittelivät aikuisia kirjoittajia ja muita pikkulottia. Uskonnollisuus tuotti
voimakasta yhteisöllisyyttä ja vahvisti tavoiteltua identiteettiä Jumalan
varjelukseen uskovasta pikkulotasta. Koetut menetykset selitettiin viittaamalla
Jumalan tahtoon, ja ne hyväksyttiin osana isänmaan hyväksi toimimista ja
kaikkensa antamista.