Artikkeli käsittelee Suomessa viime vuosina lisääntynyttä kansallista turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä kansainvälisen investointisuojaoikeuden näkökulmasta. Artikkelissa tarkastellaan Suomen investointisuojasopimuksia ja tunnistetaan niistä sellaisia ulkomaisia sijoittajia suojaavia lausekkeita, jotka voivat osoittautua välitystuomioistuinten ratkaisukäytännön perusteella ongelmalliseksi turvallisuusperusteisten rajoitusten ja muun ulkomaiseen sijoitukseen puuttumisen osalta. Näitä ovat sijoituksen hankintaa edeltävää suojaa koskevat kansallisen kohtelun ja suosituimmuuskohtelun velvoitteet sekä eräät yksittäisten investointisuojasopimusten epätyypilliset suojalausekkeet. Lisäksi artikkelissa esitetään, että investointisuojakanteiden riskejä on arvioitava myös korvausvelvollisuutta laajemmasta näkökulmasta, sillä eräät Suomen investointisuojavelvoitteet on mahdollista valjastaa myös poliittisen hybridivaikuttamisen välineiksi. Keskeinen havainto on, että tehostuva kansallinen turvallisuuslainsäädäntö voi luoda yllättäviä ongelmia oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen muissa osissa.