Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkin suomalaisen kilpaurheilun sukupuolittuneisuutta ja erityisesti sukupuolten mahdollisuuksia yhdenvertaiseen kilpailuun. Urheilumenestyksen historiallinen merkitys suomalaisen kansakunnan identiteetille on tunnustettu. 1900-luvun alkupuolen voitot olivat pääosin miesten menestystä, ja muutos eteni hitaasti sotien jälkeisinä vuosikymmeninäkin. Kulttuurihistoriallisen näkökulman tutkimusaiheeseen avaavat urheilusta käyty lehdistökeskustelu sekä aikalaiskirjallisuus vuosilta 1950–2000. Lehtiaineisto koostuu kaikkiaan 13 sanoma- ja aikakausilehdestä ja yhteensä yli tuhannesta niiden artikkelista. Puheenvuoroja käyttivät urheilutoimittajat, jotka olivat varsinkin tutkimusajan alkuvuosikymmeninä miehiä. Myös urheilujohtajien mielipiteitä kuultiin ja yksilöön keskittyvän urheilujournalismin kasvaessa itse urheilijatkin pääsivät ääneen. Lääkäreillä ja tutkijoilla oli sanansa sanottavana, kun varsinkin lääketiede toi oman lisänsä kansakuntien ja yksilöiden väliseen kilpailuun. Tutkimus osoitti urheilukulttuurissa olevien sukupuolittuneiden käytänteiden kuten naisten pienemmän lajivalikoiman, ulkonäkökeskeisyyden tai vähättelevän, erilaisen uutisoinnin hitaan väistymisen. Samalla se avasi lääketieteen kehityksen merkitystä urheilukirjoittamiselle. Erilainen suhtautuminen miesten ja naisten dopingiin ja sukupuolen moninaisuuden esiinnousu myös urheilussa olivat tutkimustuloksia. Lopulta demokraattisen yhteiskunnan edistämä tasa-arvoinen, oikeudenmukaisempi kehitys alkoi näkyä urheilussa. Vuosituhannen loppua kohti uutisointi muuttui positiivisemmaksi, naisten harjoitus- ja valmennusmahdollisuudet paranivat ja lopulta saavutettiin kansainvälistä menestystä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä on yhä tehtävä mahdollisuuksien takaamiseksi kaikille, myös tänään tunnistetuille vähemmistöryhmille.