Tutkimme aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden (palkkatuetun
työn, kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja työvoimakoulutuksen)
yhteyttä pitkäaikaistyöttömien hyvinvoinnin muutokseen. Hyvinvoinnin
mittareina käytimme psyykkistä toimintakykyä (GHQ:ta) ja itsearvioitua
terveyttä. Selittävät muuttujat olivat sukupuoli, ikä, perherakenne,
koulutus, toimenpiteen tyyppi ja kokemus sen hyödyllisyydestä sekä
hyvinvointi ennen toimenpiteisiin osallistumista. Aineisto kerättiin
kyselytutkimuksella ennen henkilön osallistumista toimenpiteeseen ja sen
jälkeen (n = 138). Koko aineiston tasolla muutokset eivät olleet
tilastollisesti merkitseviä. Sen sijaan alaryhmittäisessä tarkastelussa
tilanne muuttui. Hyvinvointi parani merkitsevästi niillä, joilla se
ennen toimenpiteeseen osallistumista oli luokiteltavissa heikentyneeksi.
Työvoimapolitiikan normaaleilla toimenpiteillä on suotuisia vaikutuksia
hyvinvointiin juuri niiden ihmisten keskuudessa, joilla hyvinvoinnin
vajeet ovat lähtötilanteessa ilmeisimmät. Tässä mielessä siis hyöty
näyttää kohdentuvan oikeudenmukaisesti. Lisäksi toimenpiteiden laadulla
oli merkitystä. Positiivisia hyvinvointivaikutuksia oli nimenomaan
toimenpiteillä, joita työttömät pitivät omaa osaamistaan,
työllistymismahdollisuuksiaan, itseluottamustaan, elämäntilannettaan ja
taloudellista tilannettaan parantavina. Tällaisia kokemuksia oli
palkkatukityötä tehneillä enemmän kuin muihin toimenpiteisiin
osallistuneilla. Kokonaisuudessaan tulokset korostavat työttömien omien
toiveiden ja tavoitteiden vakavasti ottamista toimenpiteiden tehokkuuden
takaamiseksi. Lisäksi tutkimustuloksemme täydentävät ja täsmentävät
aikaisempia teorioita ja havaintoja aktivointitoimenpiteiden
merkityksestä.