Tässä artikkelissa tarkastellaan lapsen esteettisen toimijuuden ilmenemistä institutionaalisen varhaiskasvatuksen arjessa. Taustalla on naturalistinen käsitys ihmisestä luontaisesti esteettisenä olentona ja esteettistä toimijuutta tarkastellaan sekä Dissanayaken (1995, 2013, 2015) viiden eri esteettisen primitiivin ilmentymän avulla, että lapsuuden estetiikan elementtien näkökulmasta (von Bonsdorff, 2018). Tulokset osoittavat, että lapsen esteettinen toimijuus ilmenee arjessa, kun siihen tarjoutuu pienikin mahdollisuus. Se on myös vahvasti narratiivista: lapsen esteettinen toiminta on kertomuksellista ja rakentuu kehollisena, kielellisenä ja vuorovaikutuksellisena ilmaisuna (von Bonsdorff, 2018, s. 126–138). Esteettinen toimijuus näyttäytyy intersubjektiivisuutena – toisiin kurottautumisena – jossa lapset vastaavat toistensa eleisiin, liikkeisiin ja ääniin, jatkaen ja muokaten toistensa aloittamaa ilmaisua. Näin syntyy dynaaminen ja alati muuntuva jaetun esteettisen toimijuuden tila, sosiaalisesteettinen toimijuus (Rissanen, 2025, s. 74–76), jossa yksilöllinen kokemus ja yhteinen esteettinen virittäytyminen kietoutuvat yhteen. Omaehtoisessa leikin tilassa lapsen esteettinen toimijuus kukoistaa. Tutkimusaineisto kerättiin yhdestä viisivuotiaiden lasten ryhmästä (N = 7) ja se koostuu videoinneista, tutkijan tekemistä havainnointi- ja kenttämuistiinpanoista.