Ikääntyvän miehen testosteronikorvaushoidosta on tullut eräänlainen muoti-ilmiö. Sille on poliittinen tilaus sukupuolten tasa-arvon nimissä ja suurten ikäluokkien eläköityessä, jolloin vanhenevan miehen vaivat halutaan somatisoida tai legitimoida. Löylyä ovat lisänneet lääketehtaiden kaupalliset intressit sekä aiheen runsas näkyvyys ja kokemusasiantuntijoiden suitsutus mediassa. Tosiasiassa miehen androgeenipitoisuudet pienenevät keskimäärin vain vähän ikäännyttäessä eikä hormonikorvaushoitoa yleensä tarvita. Tieteellisesti luotettavaa tietoa aikuisiän hypogonadismin yleisyydestä, kliinisestä merkityksestä ja hoitovaihtoehdoista on alkanut kertyä vasta viime vuosina. Hoidoksi sopii parhaiten holistinen lähestymistapa, johon kuuluvat elintapamuutos, laihduttaminen ja perustautien hyvä hoitotasapaino. Jos ne eivät tehoa, voidaan kokeilla testosteronikorvaushoitoa, joka on valittava yksilöllisesti punniten odotettavat hyödyt ja haitat.