Tässä artikkelissa analysoidaan DDR:n turvallisuusministeriön eli Stasin tietolähteenä
1980-luvulla peitenimellä “Larsen” toimineen suomalaistutkijan
toimintaa osana laajempaa tieteellis-teknisen tiedustelun verkostoa.
Stasin länsimaissa harjoittamalla tieteellis-teknisellä tiedustelulla
oli etenkin 1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien merkittävä rooli pyrkimyksissä kompensoida suunnitelmatalouden heikkouksia ja jälkeenjääneisyyttä sekä kuroa kiinni teknologista jälkeenjääneisyyttää erityisesti korkean teknologian sektoreilla. Tämä tiedusteluhaara organisoitiin jo vuonna 1971 Stasin sisällä omaksi “tieteen ja tekniikan sektoriksi” (Sektor Wisseschaft und Technik). Sotilaalliseen
varustautumiseen liittyvän tiedustelun kautta puolestaan pyrittiin
hankkimaan tietoja vastapuolen, erityisesti NATO:n aseteknologioista,
mitä tietoa välitettiin laajasti myös Neuvostoliiton
varusteluteollisuuden käyttöön. Tieteellis-teknisen sektorin
operatiivisen toiminnan kannalta Analyysin perusteella
“Larsen” oli monessakin suhteessa ideaali tietolähde. Hänellä näyttää
olleen vahva poliittis-ideologinen motiivi, pitkäaikainen ja luonteva
yhteys itäsaksalaiseen kollegaan sekä – ehkä olennaisimpana –
mahdollisuus saada haltuunsa sotilasteknologista tiedustelutietoa Naton
aktiviteeteista erityisesti EISCAT-tutkahankkeeseen liittyen. “Larsen”
toimikin osana pientä tiedustelulähteiden verkostoa, jonka kautta Stasin ulkomaantiedustelu hankki tiedustelutietoa ensisijaisesti avaruus-,
teollisuus- ja sotilasteknologiaan liittyen, Vaikka käytettävissä
olevien aineistojen perusteella ei voidakaan kattavasti analysoida
“Larsenin” toimittamien tietojen hyödyllisyyttä tai käyttöä DDR:n
sisällä, voidaan Stasin harjoittaman tiedustelutoiminnan analysoinnista
saada välineitä ymmärtää tieteellis-teknisen ja taloudellisen
tiedustelun merkitystä myös kylmän sodan kontekstia laajemmassa
tarkastelussa.