Yleisradiossa on tehty useampikin hanke runoilijoiden äänen talteen keräämiseksi. Runoilijan ääni -sarjassa (1944–1945) runoilijat esittivät omia runojaan. Sarjan jälkeen aloitettiin Kertojaimme ääni ja Nuoria kertojiamme, joissa runoilijat ja kirjailijat esittivät teoksiaan. Vilho Suomi nostaa esiin Yleisradion historiassa (1951), kuinka nämä esitykset on talletettu Yleisradion äänilevyarkistoon, ja näin jo kuolleiden runoilijoiden ja kirjailijoiden ääni oli tallennettu ”vuosien kuluessa yhä arvokkaammaksi käyvään kulttuurihistorialliseen äänimuseoon”. Vastaava äänimuseon idea ja lönnrotilaisen keräysoperaation sointi oli 1980-luvun puolivälissä kerätyssä Runopankissa, jossa runoilijat lukivat omia runojaan.