Artikkeli tutkii metsänhoidon ja eläinten välistä suhdettä 1900-luvun alun Suomessa, jolloin modernisaatio ja taloudelliset muutokset muuttivat nousevan poliittisen yhteisön paradigmoja. Tutkimus keskittyy analysoimaan taloudellisen edun ylivoimaa erityisesti suhteessa eläimiin paljastaen talouden ylivoiman resurssikilpailussa. Tärkeimpänä lähteenä on A. K. Cajanderin (1879–1943) julkaisematon käsikirjoitus Metsänhoidon perusteet III, jonka avulla tutkitaan yhtäältä eläinten rooleja ja toimijuutta, jolla he muokkasivat metsään liittyvää diskurssia. Toisaalta se paljastaa, kuinka roolit heijastavat metsänhoitoon liittyviä ideologioita. Cajanderin tekstien kontekstualisoimiseksi, tutkimus luotaa sekä Cajanderin muita kirjoituksia että muiden tekijöiden kirjoja ja sanomalehtiaineistoja. Tutkimus esittää, että ympäristöajatteluun keskittyvä aatehistoria pystyy tuottamaan uusia tulkintoja asettamalla eläimet tutkimuksen keskiöön: metodi haastaa ihmiskeskeiset näkemykset ja paljastaa kuinka eläimet toimivat muutoksen agentteina ja kuinka heidän rooli vaikuttaa ihmisen ja ympäristön väliseen dynamiikkaan.