Nykyisessä Laitilassa, Kodjalan kylän Lukkalan tilalla, 1700-luvun vääpelinpuustellissa, talonväki on aina tiennyt asuvansa muinaisen hautausmaan vieressä. Lukkalan tila sijaitsee muusta Kodjalan kylästä erillään olevalla kuivalla moreenimäellä, Kalmanloukkaassa, joka on pohjoisessa rajautunut kuivatettuun Ruotjärveen, nykyiseen Sirppujokilaaksoon. Tarinoissa 1800-luvulta lähtien on kerrottu, että ihmisluita on pihamaata kaivettaessa noussut moneen otteeseen. Ensimmäisenä alueen nykytutkijana Väinö Wallin kertoi Suomen Museon artikkelissa ”Unohtuneita kirkkoja” vuodelta 1900 vierailustaan Lukkalassa pari vuotta aiemmin, vuonna 1898. Paikalliset kertoivat Wallinille myös, kuinka ”Lukkalan kirkolle on muinoin tullut Hallun kylästä suora jalkapolku, jonka jälkiä oli tavattu Raulan kotometsässä.” ja kuinka ”Se on ollut oikein sannoitettu tie ja sitä myöten on ruumiita kannettu Hallusta ja Kallelasta Kodialan kirkon juureen.” Kodjalassa olisi siis ollut varhain ennen Kalannin eli Uudenkirkon kirkko sekä Laitilan kirkkoa, oma kirkko ja kirkkomaa, johon varhainen Kodjalan kristitty väestö olisi haudattu. Ajanjaksona tämä merkitsee aikaa noin 1100–1450. Wallinin tekstissä paikallisten mukaan Kodjalan kirkko on yhtä kuin Lukkalan kirkko, jonka paikka on nykyisin tuntematon.

Vuoden 2016 jälkeen Vakka-Suomen paikallishistoriasta kiinnostunut ryhmä alkoi järjestäytyä tutkimaan Kodjalan kirkon arvoitusta. Laitilan silloinen kulttuurisihteeri Jukka Vehmas oli jo 2006 kirjoittanut Laitilan kylien varhaisvaiheista Laitilan Oppaat ry:n historiapaketin Lailanetiin (https://lailanet.fi/kylahistoria/index.htm). Toimittaja Timo Rantanen lähti aktiivisesti mukaan Kodjalan kirkon etsintään. Lukkalan talon omistaja Kerttu-Kaarina Lukkala oli Rantasen vanha tuttu ja hänet pyydettiin tietysti maanomistajana mukaan toimintaan. Sen jälkeen Lukkalaan alettiin kutsua eri alojen asiantuntijoita katsomaan paikkaa ja arvioimaan tutkimusmahdollisuuksia.

Vuonna 2018 lähetettiin Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immosellekin kutsu. Professorilla ei kuitenkaan ollut muilta kiireiltä aikaa ja hän kysyi kirjoittajalta, lähtisinkö katsomaan paikan päälle. Suostuin, ja pian istuinkin kolmen vakavan herrasmiehen kanssa Laitilassa Tiihosen kahvilassa kuuntelemassa ensi kertaa tarinoita Kodjalan kadonneesta kirkosta. Ensimmäisellä vierailulla Lukkalan tilalla ensivaikutelmana suorastaan ”haistoin” alueen lähiympäristössä rautakauden peltoröykkiöissä ja kivisillä katajamäillä. Keskiaika oli vielä piilossa nurmen alla, mutta piha-aluetta ympäröivät kiviaidan jäännökset antoivat vihjeen siitä, että hiljaisella pihamaalla voisi olla vielä tarinansa kerrottavanaan. Samalla kasvoi pelko myös siitä, kuinka mahdolliset muinaisjäänteet olisivat säilyneet vuosisatojen temmellyksissä. Aloitan tarinan aivan alusta.