Tässä artikkelissa tarkastelen, miten Suomen identiteettipoliittiset pyrkimykset heijastuivat maan linjavalintoihin 1990-luvulla. Analyysin painopiste on siinä, millainen rooli Virolla oli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Keskityn erityisesti sellaisiin käännekohtiin, jotka valottavat Suomen ja Viron välisiä ristiriitoja sekä yhtymäkohtia, joihin on kiinnitetty verrattain vähän huomiota julkisessa keskustelussa ja aiemmassa tutkimuksessa.
Artikkelissa hyödynnetään tutkijoiden käyttöön hiljattain vapautuneita aineistoja, joista keskeisimpiä ovat ulkoasiainministeriön arkisto ja Kansallisarkistossa säilytettävä tasavallan presidentin kanslian arkisto. Lisäksi käytetään Sdp:n puoluehallituksen keskustelumuistioita. Artikkelissa osoitetaan, että Suomen Viroa koskevassa politiikassa omaksuttu linja tuki maan omia turvallisuusintressejä ja vahvisti sen kansainvälisen identiteetin hyväksyttävyyttä. Suomi halusi esiintyä maana, joka edisti vakautta ja yhteistyötä Itämeren alueella. Ulkopoliittinen johto painotti Suomen roolia turvallisuuden tuottajana. Tämä ilmeni pyrkimyksenä ylläpitää vahvaa puolustuskykyä sekä kehittää Euroopan unionin turvallisuuspoliittista ulottuvuutta ja kriisinhallintatoimintaa Nato-kumppanuuden kautta.