Yliopisto-opiskelijoiden työllistettävyydestä on muodostunut uusi kulttuurinen mallitarina, joka asettaa uudenlaisia vaatimuksia sekä yliopistoinstituutioille että opiskelijoille. Työllistettävyyden ihanteisiin pyrkiminen edellyttää opiskelijoilta ja vastavalmistuneilta jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tarkastelemme tutkimuksessamme eri aloja edustavien nuorten ja keski-ikäisten opiskelijoiden (n = 29) selontekoja suhteessa työllistettävyyden mallitarinaan. Ymmärrämme selonteot vuorovaikutuksessa rakentuvana puhetapana, jossa selitetään erityisesti sosiaalisiin normeihin nähden ongelmalliseksi määrittyvää asiaa. Millaisia selontekoja yliopisto-opiskelijat tuottavat, kun he kokevat poikkeavansa työllistettävyyden ideaaleista? Entä miten he asemoivat itsensä näissä selonteoissa?

Narratiivisen analyysin tuloksena esitämme viisi työllistettävyyden ideaalia: 1) opintojen nopea suorittaminen ja sujuvat siirtymät työelämäpoluille, 2) oman alan työkokemus, 3) monitaitoisuus, 4) verkostoituminen ja markkinoiminen sekä 5) ajasta ja paikasta vapaa työntekijä. Tunnistimme oikeuttavia, puolustavia, selittäviä ja syyttäviä selontekoja. Koulutuspoliittisena tavoitteena työllistettävyys luo myös ei-toivottuja vaikutuksia. Haastatellut näyttäytyivät työllistettävyyden ideaaleihin nähden eri tavoin puutteellisina. Yliopisto-opetuksessa tulisi pyrkiä lisäämään opiskelijoiden kriittistä ymmärrystä työllistettävyyden kulttuurisesta mallitarinasta sekä valmiuksia haastaa sitä.

Tutkimus pohjautuu Suomen Akatemian rahoittamaan hankkeeseen ”Akateeminen yrittäjyys sosiaalisena prosessina”(ACE 2016–20, päätösnumero 295961). Siinä tutkittiin yrittäjämäisten identiteettien rakentumista yliopistokoulutuksessa.