Vuoden 1975 kesällä Helsingissä käydyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) yhteydessä Laajalahden merialueella tapahtui välikohtaus, jossa kaksi rajavartiolaitoksen merivartijaa oli osallisena kahden suomalaisen siviilin kuolemaan. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Laajalahden venesurmina tunnetun tapahtuman käsittelyä Suomen turvallisuusviranomaisten kannalta lehdistöaineistoon nojaten julkisuudessa sekä arkistoaineistojen avulla organisaatioiden sisällä. Turman Etykistä johtunutta viranomaisten sekavaa viestintää kritisoitiin laajalti lehdistössä. Koska julkiset tiedot turman yksityiskohdista olivat puutteelliset, keskittyivät lehdet reagoimaan tiedotuksen ja poliisitutkinnan puutteisiin. Rajavartiolaitoksen sisällä aiheen käsittely oli vähäistä, mutta ei vähäpätöistä. Turma näyttää osaltaan olleen vaikuttamassa merkittävällä tavalla siihen, että muutoksia rajavartioiden työhön tehtiin vastaavanlaisten onnettomuuksien välttämiseksi. Tutkimus osoittaakin, että Laajalahden veneturma oli sekä julkisen keskustelun että Rajavartiolaitoksen organisatorisen toiminnan kannalta muuttamassa käytänteitä ja kehittämässä viestinnän avoimuutta.