Tässä artikkelissa tarkastelen feministisen
bioetiikan näkökulmia sijaissynnyttämiseen. Keskityn erityisesti
sijaissynnytykseen konstruoimiseen työksi, äitiyden käsitteeseen sekä
kaupallisuuden ja sen määrittelemisen pohdintaan. Kysyn, onko
sijaissynnyttäjälle maksettava palkkio riittävä tai välttämättä edes
moraalisesti keskeisin eettisesti kestämättömän kaupallisuuden
määrittäjä. Esitän, että sijaissynnyttämisen mieltäminen työksi voisi
auttaa laatimaan eettisesti kestävää säätelyä, jota Suomessa ei tällä
hetkellä ole. Sijaissynnyttämisen täyskielto Suomen kaltaisissa korkean
reproduktioterveyden, globaalisti verraten pienten tuloerojen maissa
ruokkii kolonialistista reproduktioturismia. Katson, että äitiyden
käsitteellistä paikkaa sijaissynnytyskonstruktioissa ja sen vaikutuksia
sijaissynnytyskäytenteisiin tulisi tarkastella kriittisesti. Nähdäkseni
sijaissynnytystä tulisi myös tarkastella suhteessa ammattikasvattamisen
ja -hoivaamisen etiikkaan.