Kestävyysmurros ja etenkin ilmastotavoitteet muuttavat maankäyttöä kohti jälkiteollisia maisemia. Esimerkiksi turvetuotantoalueiden maankäytön muutokset vaikuttavat paikalliseen maisemaan, ihmisen muovaamaan ympäristöön ja sen merkityksiin arkielämän elinympäristönä. Maiseman käsite kokoaa yhteen kulttuuriset, sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset vuorovaikutussuhteet ihmisten ja ympäristön välillä. Tämä vuorovaikutus muovaa maisemaa sekä aineellisella että aineettomalla tasolla. Maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja samalla maiseman muovaamisesta päättää maan omistaja, joka voi halutessaan vuokrata maan mihin tahansa lailliseen ja luvalliseen käyttöön. Maan omistaminen on valtasuhde, joka muovaa myös tulevaisuuden elinolosuhteita. Oikeudenmukaisen siirtymän toteutuminen vaatii kuitenkin myös muiden ryhmien tunnustamista, kuulemista ja osallistamista.

Satakunnan turvetuotantoalueita koskevassa tutkimuksessamme olemme kiinnostuneita siitä, millaisia mahdollisia tulevaisuuksia jälkiteollisiin maisemiin liittyy ja miten erilaiset valtasuhteet ja instituutiot muokkaavat maankäyttöä, maisemaa ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentumista. Monitieteisessä tutkimuksessa tarkastelemme jälkiteollisten maisemien toivottujen tulevaisuuksien risteyskohtia. Tarkastelussa on kolme sidosryhmää: maanomistajat (nykyiset ratkaisevat toimijat), lapset ja nuoret (maiseman tulevat käyttäjät) ja julkisen vallan käyttäjät. Tutkimuksessa selvitetään, miten näiden ryhmien tulevaisuudenkuvat vastaavattoisiaan ja miten niitä on mahdollista sovittaa yhteen oikeudenmukaisesti. Keskeisiäkysymyksiä ovat muun muassa: Ovatko toivotut tulevaisuudenkuvat yhteneväiset? Miten maanomistajien ja muiden oikeudet voidaan huomioida yhtäaikaisesti? Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan oikeudenmukaisuutta osana maankäyttöä ja jälkiteollisten maisemien hallintaa. Tutkimusaineistona hyödynnetään maanomistajilta kerättyä kysely- ja haastatteluaineistoa, lasten ja nuorten kanssa toteutettujen työpajojen materiaaleja ja Suomen lainsäädännön sekä lupa- ja oikeuskäytännön analyysiä. Tavoitteena on kehittää kokonaisvaltaista maankäytön murroksen lähestymistapaa, jossa huomioidaan eri sidosryhmien tarpeet ja oikeudet, muuttuvien maisemien oikeudenmukainen tulevaisuus sekä taloudellinen, sosiokulttuurinen ja ekologinen kestävyys.