Tässä luvussa tarkastellaan varhaisen radion puheilmaisun kehitystä ennen television tuloa. Ohjelmatyyppeinä esitelmät, matkareportaasit ja lausunta pohjautuivat kirjalliseen kulttuuriin ja kirjoitettuun puheeseen. Kunkin ohjelmatyypin siirtämisessä radioon tehtiin kokeiluja kirjallisen ja suullisen kulttuurin välissä, kun haettiin radioon sopivaa ilmaisutapaa. Uudeksi radionomaiseksi ilmaisuksi kehitettiin kuulokuva, jossa etsittiin radion tapaa elävöittää äänellistä ilmaisua. Television tulo 1950-luvulla uutena kuvallisena viestintävälineenä muutti radion ilmaisua, vaikka myös jatkuvuuksia ohjelmatyypeissä säilyi ja televisio omaksui radiosta ohjelmatyyppejä. Aluksi hahmotetaan kuitenkin sitä, mitä radion tulo tarkoitti tilallisena, kulttuurisena ja aistimellisena murroksena, eli miten radio sähköisti puheilmaisun.