Kiinnostus pyhiinvaellusta kohtaan Suomessa on kasvanut merkittävästi 1990-luvulta lähtien. Uusia pyhiinvaellusreittejä on perustettu ja hyvin moninaisista taustoista tulevat ihmiset ovat löy-täneet tiensä pyhiinvaellusreiteille. Tässä artikkelissa tarkastelemme suomalaista nykypyhiinvaelluksen kenttää, syitä kiinnostuksen kasvulle sekä nykypäivän pyhiinvaelluksen määrittelyjä. Aluksi luomme katsauksen aiempaan suomalaiseen pyhiinvaellustutkimukseen, jonka jälkeen kartoitamme pyhiinvaelluskentän muotoutumista ja määrittymistä suhteessa historian jatkumoihin ja kenttää muokkaavien eri toimijoiden aktiivisuuteen. Tarkastelun keskiössä on erityisesti viime vuosina vahvemmin pyhiinvaelluksen kentälle tulleen evankelis-luterilaisen kirkon merkitys näissä prosesseissa. Artikkelin haastatteluaineistoihin perustuvassa osuudessa aihetta lähestytään yksittäisten pyhiinvaeltajien näkökulmasta. Valotamme sitä, mitä pyhiinvaellus haastateltavillemme merkitsee, millaisin motiivein he lähtevät pyhiinvaelluksille ja miten he itse pyhiinvaellusta määrittävät ja kokevat. Artikkeli pohjautuu Pyhiinvaellus liikkeessä -hankkeessa (2023–2024) tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen sekä etnografisiin haastatteluihin ja osallistuvaan havainnointiin.