Rokotekriittisyys ei ole pelkästään nykypäivän ilmiö, vaan rokotusta
on sekä kritisoitu että suoranaisesti vastustettu aina ensimmäisestä,
1700-luvun lopulla keitetystä isorokkorokotteesta lähtien. Silti
rokotusvastaisuuden historiaa on varsinkin Suomessa tutkittu hyvin
vähän. Rokotusvastaisuutta alkoi esiintyä maassamme 1900-luvun
alkuvuosikymmeninä luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien
keskuudessa, mikä muodostaa tämän artikkelin tutkimuskohteen.
Artikkelissa analysoidaan, miksi nämä ihmiset vastustivat rokotusta ja
millä tavoin vegetarismin ja luonnonparannustavan aatemaailma näkyi
rokotusvastaisuuden taustalla.

Tutkimusaineistona käytetään luonnonparannustavan ja vegetarismin
suomalaisten kannattajien tuottamia rokotusvastaisia kirjoituksia, joita
he julkaisivat vuosien 1910–1932 välillä omissa aikakauslehdissään Terveys sekä Luonnonparantaja/Parantaja/Uusi Parantaja.
Kyseessä on laadulliseen analyysiin perustuva historiantutkimus, jossa
aineistosta on etsitty luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien
omia käsityksiä siitä, miksi rokotusta tuli vastustaa. Tätä
rokotusvastaisuutta tulkitaan ja selitetään oman aikansa arvomaailmasta
ja maailmankuvasta käsin sijoittamalla tutkittava ilmiö aikakautensa
kontekstiin.

Tutkimus osoittaa, että suomalaiset luonnonparannustavan ja
vegetarismin kannattajat vastustivat rokotusta, koska se heidän
mielestään oli terveydelle vaarallinen, hyödytön sekä moraaliton.
Pääasiallisena syynä näihin näkemyksiin oli luonnonparannustavan
sairauskäsitys, joka oli ristiriidassa länsimaisen lääketieteen
sairauskäsityksen kanssa. Keskeisessä roolissa oli myös 1900-luvun alun
luonnonparannustavalle ja vegetarismille ominainen terveyden ja moraalin
yhteen kietoutuminen sekä näihin aatteisiin sisältynyt pyrkimys
yhteiskunnalliseen uudistukseen.